Pari-kolme vuotta sitten ostin eräästä kirpparityylisestä kaupasta nahkaisen rahin, kun se oli ihana! Kovaan ja rakastavaan käyttöön se onkin meillä päässyt, sen lisäksi et siinä on tosi hyvä lepuuttaa jalkoja, siinä on myös oikein mukava istua. Voisin kuvailla rahia enemmänkin, mutta taidan näyttää kuvan, niin näätte omin silmin.

Rahi on ollut piirun verran väärän värinen, ja minun onkin ollut monesti tarkoitus tehdä tuolle virkkaamalla päällinen. Toteutus on vaan aina jäänyt. Kun sitten tuon rahin päälliseen tuli pieni palkeenkieli(tuohon keskinapin lähellä olevaan vaaleaan kohtaan siis), tuli semmonen pakkotilanne ja oli alettava sanoista tekoihin. Muistelin nähneeni isoäidin ympyrän ohjeen jossain monista käsityölehdistäni, mutten lehtiä selaamalla löytänytkään ko. ohjetta mistään! Onneksi on Ravelry, ja siellä kahelit. Siellä kysyin et olinko nähnyt unta, vai onko semmonen ohje olemassa, niin heti vastattiin minkä lehden numerossa ko. ohje on. Ja eiku hommiin!

Tykkään! Ohje löytyi moda 4/2011-lehdestä, mutta olin aika pettynyt, kun ohje muttui hyvin ympäripyöreäksi kolmen ensimmäisen kerroksen jälkeen. Tietty ympäripyöreäähän siinä virkataan, mutta (jos jollekulle jäi epäselväksi) niin ohje olisi saanut olla tarkempi. Tietysti kun kyseessä on suhteellisen yksinkertainen malli, ja kuviokaan ei monimutkaisuudellaan säikytä, ei ole tarvetta toistaa samaa montaa kerrosta putkeen.  Jäi vaan vaivaamaan, kun koko ajan sai purkaa, kun oihjeessakin sanottiin et lisää ketjusilmukoita/pylväitä tarpeen mukaan jotta tekele pysyy tasona. Mulla kun se alkoi kupruilla aika usein, niin ei hirveesti innostanut virkata kolmea kerrosta ja huomata et purkuu menee kaikki. Loppujen lopuksi aloin lisätä pylväitä omalla tavallani, kun ketjusilmukoiden lisääminen(eli isommat aukot) ei näyttänyt yhtään hyvältä.

Päälliseen meni mustaa lankaa yhteensä 391 grammaa. Lanka oli 7 veikkaa, paitsi kaksi viimeistä kerrosta virkkasin Nallea(ensinnäkin 7 veikkaa jäi viimeisen kerroksen jälkeen niin vähän ettei se olisi enää riittänyt kokonaiseen kerrokseen, ja ohuemmalla langalla ja pienemmällä koukulla sain "pyörylää", siis pussia kavennettua). Koukkuina käytin 4.0 ja 3.0. Yllättävän vähällä väkivallalla sain päällisen paikoilleenkin. Ajattelinkin että jos päällinen sattuu käytössä venähtämään tai alapuoli lörpähtää, saan pujotettua alareunaan kuminauhaa jolla saan alareunan pysymään siellä missä pitääkin. Ja nythän rahi sopii paremmin meidän sisutukseenkin, erityisesti kiikkutuolin kaveriksi(joka on musta. Tosin siitäkin on ukki aikoinaan istuessaan kuluttanut tietyistä kohdista maalipinnan puhki, niin siltäkin kantilta molemmat sopivat toistensa seuraan kuin paita ja peppu).

Tähän Loppuun ajattelin kertoa, et meille muutti pari peikkolasta, tai sitten kasariluku tuli takasi... kattokaa vaikka ite! =)

 Olen aina sanonut lempivärikseni oliivin, ja ihana värihän se onkin. Olen kuitenkin huomannut että takavasemmalta on tullut ajan saatossa myös muita tosi kivoja värejä: oranssi, turkoosi, sammalenvihreä... ja viimeisinpänä Petrooli. Oikeastaan ihastuin väriin silloin kun Novita toi lankahyllyille 7 veikkaa ja isoveikkaa petroolinvärisenä. En vain tullut silloin ostaneeksi ko. väriä, kun ajattelin et tokihan noin ihana väri jää lankakarttoihin pidemmäksi aikaa. No, värin tuotanto loppui, eikä minulla ollut sitä yhtään varastoissani. Kunnes kesällä Ylöjärven reissulla ostin Laukaanhovin kaupasta(en nyt muista sen nimeä, joku säästötalo tai jotain?) pari kerää 7veikkaa. Kauan Piti miettiä, mitä TODELLA haluan noista langoista, tytöt ehdottelivat vaikka mitä hameista kenkiin, ja matosta barbin vaatteisiin.

Sitten vuodenvaihteen tienoilla huomasin, että yhdet sukkani olivat kuluneet puhki, enkä tietenkään siihen hätään löytänyt mistään(!) toisia parillisia villasukkiani mistään... Joten ongelma ratkesi sillä. Enää piti vain miettiä millaiset sukkaset haluan, noin ihana väri kun ansaitsi jotain muuta kuin perus 2o2n villasukat ilman mitään krumeluureja. En nyt sano sitä että perustavisvillasukissa olisis mitään väärää, mutta kun itselleen on nimenomaan tehnyt sellaisia, jotta saa mahdollisimman pian jotain lämmittämään alati palelevia varpaitaan, halusin kerrankin tehdä jotain vähän "hienostelevaa" itselleni. Tai varpailleni. 

Siinä miettiessäni muistin tehneeni kaverilleni syksyllä mustat sukat, jonka mallikuvio oli mielestäni tosi kiva, mutta mustan langan neulominen ei ollut yhtään niin kivaa syksyn pimeinä iltoina. Siispä otin revanssin mallikuvion kanssa, tällä kertaa ihanan petroolin 7veikan kanssa. Lankahan on ihanasta väristä huolimatta aika tummaa, joten apukeinoja tämänkin sukan kanssa tarvittiin. Onneksi olin ostanut itselleni jalkalampun, jolla oli tosi hyvä neuloa, ja valmistakin tuli ilman kirosanoja(no, välillä piti, kun tytöt halus ite istumaan mun neulekiikkutuoliin, nauttimaan mun neulelampun suomasta valosta. Eikä se neulominen onnistunu sohvaltakäsin, kun tytöt sammutti olkkarin valot. mut se siitä).

On ne vaan niin nätit! Vähän ovat käytössä löystyneet, joten ensikerralla voin huoletta tiputtaa omaan jalkaani tulevien sukkien silmukkamäärää 40stä 36:en, tai ehkä jopa 32:en. tai vaihtoehtoisesti neulon 3,5mm puikoilla(sillon pitää kyllä hommata bambupuikot, enää ei hotsita neuloa kilistellä metallisilla kun on tottunut käyttämään noita puisia/bambuisia)

Lankaa näihin kului 92 grammaa nelosen puikoilla. Ranskalainen kantapää, joustin tuttuakin tutumpi 2n 1o kiertäen, ja kärki kavennettu sädekavennuksella. Käytössä olleet päivittäin, Tykkään kovasti! Nää valmistui sopivasti lämmittämään jalkoja omana synttäripäivänä, oli kiva aloittaa uusi vuosikymmen uusissa, lämpimissä ja ihanan värisissä villasukissa!

 ... tai jotenkin noinhan se sanonta menee.  Varoituksen sananen on siltikin ehkä paikallaan, ajattelin tehdä yhteenvetoa viime vuodesta SEKÄ edellisestä vuodesta(joka jäi vuosi sitten tekemättä...)! 

Mutta ennen sitä jotain valmistunutta.

Muistanette ehkä erään piposen jonka tein aikoinaan(syksyllä) isälleni synttärilahjaksi, ja kuinka anopintekele tykästyi malliin niin kovasti että halusi itselleen kanssa samanlaisen pipon kukalla? No. Anopintekeleen sisar oli ihanstunut myös anopintekelee piposeen, ja kysyi tekisinkö hälle samanlaisen pipon, paria senttiä syvemmän vain. Arvatkaas teinkö? No teinhän minä =)

En saanut keltään päätä lainaan, eikä oltu kotona että olisin voinut Wilhoa(se styroksipää, joka asustaa jossain kaapin perällä) pakot, ööh taivutella poseeraanaan taas kerran naisten pipo päässään. Otin sitten kuopuksen palikkapallon(ehtaa tupperware-laatua) tylysti(no, ei se sillä sillon leikkinyt) omaan käyttööni.

Lanka samaa novita Katjaa, menekki tähän pipoon olin nelosen puikoilla 62g. 

Pahoittelen hieman epäselvää kuvaa, Kuopus hoksasi tässä että arvon neitiäkin täytyy välillä kuvata, eikä mitään tylsän harmaita pipoja. Tätä neuloessa mulle tuli jokin ideanpoikanen, mitä olisi voinut testata omaa pipoa varten... Tosin oon jo unohtanut sen. kaipa tuo mieleen joskus tulee. sen verran muistan et se liitty jollain lailla noihin palmikoihin...

Niinkuin kuvien päivämääristäkin voipi päätellä, tuon jälkeen ei enää valmistunut mitään viime vuoden puolella(tosin ei niitä valmistuneita ole vielä tämänkään vuoden puolella, mutta jotain on kuitenkin puikoilla. niinkuin aina), joten viime vuoden neulomis/virkkaussaldoksi kertyi yhteensä: 

17 työtä ja grammoina 13 työtä(niitä heijastimia+avaimenperää en punninnut) tekee yhteensä 1,259kg!

Sinänsä langankulutus, ja valmistuneiden töiden määrä ei ehkä päätä huimaa, mutta on muistettava, että minulla oli päättyneellä vuodella pieni lapsi, joka viihtyi(ja viihtyy edelleenkin) rinnalla. Eipä tämä mitään kilpailua ole muutenkaan, kiva nähdä minkä verran sitä on tullut milloinkin neulottua. Tilanteet muuttuu, ja neuleet on niissä muutoksissa aina jollain lailla mukana(yllättäen).

Lupailin alussa tehdä yhteenvetoa myös edellisen vuoden valmistuneista käsitöistä, niitä kun en vuosi sitten tänne laittanut. Itse asiassa, kun tein kuluneen vuoden yhteenvetoa, niin huomasin että ensimmäisen postauksenkin olin ttehnyt vasta maaliskuussa. Siihen asti pienin pitu äitiä kiireisenä muunlaisissa käsitöissä 

Vuonna 2010 käsitöitä tuli valmiiksi 26 kpl, ja 4,245kg! Laitan nuo valmistuneet tuonne sivupalkkiin omalle sivulleen jahka kerkiän, niin voipi halukkaat käydä niitä sieltä kurkkimassa.

Ai niin, unohtui ihan kertoa, että anopintekeleen sisar(jota myös avokin tädiksi kutsutaan), oli tykästynyt kovin uuteen pipoonsa, kun anoppi oli käynyt viemässä pipon henkilökohtaisesti perille vuoden ensimmäisenä päivänä ;)

HYVÄÄ LOPPIAISTA!

 Tänä vuonna en tehnyt yhtäkään joululahjaa. Tai no oikeastaan tein, kun annoin Isälleni jouluaattona sukat käteen. Hän tekee työtään katoilla, leikkii pi'illä(piki, se musta töhnä) ja toholla(ja varmaan monella muullakin työkalulla, mutta nuo tuli ensimmäisenä mieleeni). No jokatapauksessa isälleni oli käynyt niin hassusti, että vaikka hällä on työskennellessään tulenkestävät(tuleen syttymättömät tai jotkut semmoset) työvaatteet, oli jostain kummansyystä kipinä sytyttänyt isäni lahkeen. Ja koska isälläni oli ollut villasukat siellä alla, oli sukan varrelle käynyt köpelösti. Onneksi muuta vahinkoa ei ollut sattunut(tuossahan olisi voinut käydä hyvinkin huonosti), mutta sukat olivat auttamatta entiset, eikä yksillä palamattomilla(ehjillä siis) villasukilla pärjää(ainakaan minun mielestä). Pistin puikot töihin, ja TADAA! -tämmöset sain valmiiksi

Oikeesti tuo sininen on tämän väristä

ja musta nyt näyttää aina mustalta. Jännä muuten miten vuodenaika(ja vuorokaudenaika varsinkin näin talvella) vaikuttaa väreihin näin paljon... Sininen lanka on siis ylijäämää noista Keskimmäisen muksun villahousuista.

Lankaa kului noihin 43 koon sukkiin yhteensä 146g, tein varmaan elämäni pisimmät varret! kantapää on ranskalainen, minä oon nyt rakastunut tuon kantapään muotoon(mun TÄYTYY tehdä itellenikin sukat tällä kantapäällä jotta tiedän itse miltä kantapää tuntuu, vai tuntuuko, käytössä), joten sitä tulee näkymään varmaan tulevaisuudessakin... Puikkoina oli 4mm bambut. Mulle tuli jostain syystä aiemmin äkillinen tarve toisille 4mm:n puikoille, mut halusin lyhemmät. Niinpä ostin semmoset kantikkaat sormikaspuikot. neuloin toista sukkaa niillä, mutten kyllä huomannut eroa pyöreillä puikoilla neulomiseen(paitsi tässä tapauksuessa sen, et sormikaspuikot oli piirun verran lyhkäset sukan neulontaan, silmukat tahtoi karata puikot päästä). Joustin on 2n, 1o kiertäen. Jokohan tuo nimenomainen joustin alkais kyllästyttää? vois ainakin luulla näin äkkiseltään.

Sit(edellisessäkin postauksessa näkyneeseen) heijastimiin: Piti saada vähän testailla enemmältikin tuota heijastinnauhaa, ja miten sitä voisi käyttää. tein itelleni tämmösen:

ihan hieno joo, mut tykkäsin enempi siitä avaimenperästä. ja kokeilut jatkui

Tän tein kaverille, joka muuttaa tällä viikolla pohojoseen, Rovaniemelle. Tän ohje on kans virkkaa kukkia, korentoja ja mitä lie muutakin-kirjasta(ei nyt muista kirjan nimeä, mut edellisestä postauksestahan sen tarkistaa äkkiä) se tammenlehti. Fiksu ihminen silittäisi/tärkkäisi noi virkkuut valmiina, mut minä hätähousu en tunne ko. käsitettä(sitäpaitsi meidän silitysrauta hajos syksyllä eikä kukaan ikinä muista ostaa uutta. siis minä tai avokki. siis minä....). No, kaveri sitten soitteli mulle yks päivä ja sivulauseessa kertoi työkaveriensa kysyneen pitäisikiö heijastimen muistuttaa naisen v... öö... genitaalialuetta... öh, ei nyt ihan, mutta kun se heijastin oli mennyt ihan ruttuun... XD Että jatkossa Ullapulla on hyvä ja VIIMEISTELEE nämä heijastimensa... 

Niin, tämmöiset tammenlehdet tein myös isompien tyttöjen kerhon tädeille joulumuistamiseksi, toiselle sinisen, ja toiselle punaisen(eikä nyt kysella niistä viimeistelyistä, kun niitä ei ole tehty, paitsi se langanpäiden päättely).

Näitä en tullut punninneeksi, kun ei noissa tuo langankulutus mitään päätähuimaavaa ollut, eikä koukustakaan ole mitään muistikuvaa.  Heijastinkokeilut jatkuvat vielä, palaamme asiaan tuonnenpana.

Veli kyseli minulta joskus  joulunalla samanlaista reikähuivia minkä olin tehnyt äidilleni(salomoninsolmuhuivi punaisesta rose mohairista). Lupasin tekaista, vaikka hiukan mietin onko salomoninsolmuhuivi liian neisellinen miehelle. No, siinä kävi sitten niin, että kun sain Isäni sukat valmiiksi, ja piti saada äkkiä jotain(ja pikkuiita oli jo nukkumassa), niin aloitin hälle ihan perus ketjusilmukkahuivin. Ohjetta katoin Joka tyypin virkkauskirjasta(se oli tyttöjen jäljilltä olkkarin lattialla, mun käsityölehdet ja kirjat oli samassa paikassa missä pikkuiita nukku, enkä varmasti halunnut ottaa sitä riskiä, että salomoninsolmuhuivia etsiessäni olisin herättänyt tytön(ja aiheuttanut koko kerrostalon heräämisen erään harvinaisen äkäisen pikkulapsosen huutoon). Sen sain valmiiksi, ja harvinaisen puuduttavan hapsuttamisen jälkeen huivi näyttää tältä:

Lankaa kului 6 koukulla(paitsi viimeisen kerroksen kiinteät silmukat tein 8mm koukulla) 191g

Tämänkin olisi tietysti voinut pingottaa... tässä sit lukee joku oikein pätevä tekosyy, eikä kukaan hoksaa että ihan oikeasti olin vain niin laiska etten jaksanut alkaa pingottelemaan(siinä kun saa tökkiä nuppineuloja sormiinsa, ja sen lisäksi siihen hommaan tulee kolme pientä "apuria" sot auttamaan).  Lankana käytin Novitan Ilonaa,joka on pehmoista, mutta joka kyllä käteen tuntui aikalailla keinokuituiselta. Valitettavasti en pysty tarkistamaan vyötteestä langan koostumusta, ne kun on tallessa pikkuapureiden(tai siis tässä tapauksessa uskallan syyttää erästä vuoden ikäistä apuria) jäljiltä. Ai miksikö epäilen pienintä vyötteiden olinpaikan suhteen? No siksi kun se on kovin etevä "auttamaan" minua näissä käsitöissä... 

Onnea on oma käsityöläinen, tässäkin se kovasti virkkasi enolle huivia... 

 mulla on tähän asti avain roikkunu kaulassa, mutta kaulanauhan se osa, missä se avain roikku, otti ja hajos. jonkin aikaa meni et pidin pelkkää avainta taskussa, mutta kun taskuissa on yleensä paljon muutakin sälää, niin eihän semmoista orpoa avainta taskun pohjalta meinaa löytyä millään. Piti laittaa uinumassa olleet pari aivosolua töihin. Viime viikolla, kun isommat tytöt olivat yökylässä anoppilassa, ja pikkuiitakin oli nukkumassa, koin harvinaisen hetken jolloin ajatus jopa luisti. Silloin sain idean avaimen perästä, jossa olisi heijastinnauhaa. Silloin avaimen EHKÄ löytäisi ulkonakin(pimeässä jos on taskulamppu tai muuta valoa lähistöllä), kun tuo heijastinnauha heijastaisi valoa. Ajatuksen tasolla harvinaisen fiksu idea meikäläiseltä, enää puuttuu käytännön testit(tosin en kyllä omasta mielestäni pudota tavaroita kovin helposti ulos).

Ensin ajattelin tehdä "lumihiutaleen" vihreästä langasta, mutta siitä tuli liian iso avaimenperäksi(tosin, siihen kun pujottelee heijastinnauhaa, niin siitä saanee jonkinlaisen heijastimen, hmm...). Sit eilen muistin Jujulta tulleen kuukaudenkirjan, jota en muistanut peruuttaa. sitä aloin selailla, ja tämä apilanlehti vaikutti oikein hyvältä vaihtoehdolta. Ainoa hankaluus tuli siinä vaiheessa kun aloin virkkaamaan tuota heijastinnauhaa 2,0mm:n koukulla; koukkuhan oli piirun verran pieni. Mutta taidolla(väkivallalla), sain heijastinnauhan virkkautumaan, ja nyt mulla on hieno avaimenperä!

Tässä kuvaa vielä avaimenperästä ilman salamaa. Vihreän langan nimestä minulla ei ole hajuakaan, tämä lanka kun on avokin mummon jäämistöstä peräisin. Ohje oli kirjasta "virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja". Ihan näppärä kirja, tytöt on tehnyt ainakin 50 tilausta eri jutuista kirjassa... Langan kulutus oli niin pientä, etten edes vaivautunut punnitsemaan valmista tuotosta. :)