Ostin aikoinaan yhden kerän Novitan Puroa, silloin, kun se tuli kauppoihin. Väri oli jäätynyt karpalo. Minulla on kumma tapa ostaa yleensä uutuuksia vain 1 kerä, jolloin sitten joudun miettimään mitä siitä saa tehtyä. Joskus tulee ostettua lisää lankaa, mutta yleensä kerä jää pyörimään lankalaatikkoon(tosin ei siellä laatikossa langoilla ole tilaa liikkua yhtään). Marraskuun lopulla, kun olin menossa päiväkirurgiaan nielurisaleikkausta varten, mietin et jotain pientä pitää ottaa mukaan jos joutuu odottelemaan vuoroaan, ja silloin lankalaatikkoa tonkiessani sattui käsiini tuo pahan onnen kerä, josta värimaailmakin oli jo muuttunut aikoja sitten. Mietin et jos tekis kuopukselle tumput. otin siis sukkapuikot matkaan ja menoksi. odotellessani ensinnäkin omaa vuoroani ilmoittautumistiskille, tulin siihen johtopäätökseen etten haluakaan neuloa tumppuja, mutta ehkä jonkinlainen pipo voisi olla kiva. 
Siinä vaiheessa en vielä kuitenkaan kaivellut lankaa ja puikkoja laukusta, mutta annoin aivoille vapaat kädet suunnitella(ne 2 aivosolua, nimeltänsä Äly ja Väläys, jotka eivät yleensä kovin usein kohtaa toisiaan) pipoa. Pikkuhiljaa sainkin "mahtavan idean" korvaläppäpiposta, joka olisi neliskanttinen jolloin ei tarvitsisi miettiä kavennusten paikkoja ollenkaan.

Ilmoittautumisen jälkeen odottelin sit et joku tulis hakemaan minua sinne ennakkojutusteluun ja vaatteiden vaihtoon, jolloin jo uskalsin kaivella ne kutimetkin esiin. olin jo tehnyt molemmat korvaläpät, kun katsoit et liian pienethän niistä tuli. Eikun purkamaan ja aloittamaan alusta. Tätä tapahtui muutaman kerran kunnes hoitaja kävi hakemassa puheilleen. Vaatteetkin tuli vaihdettua(sain taas jostain kumman syystä ne xl-koon housut, jotka minun piti pyöritellä alkkarieni kuminauhan alle, jotta pysyisivät ylhäällä... ja niille jostka minua ei ole nähneet, olen tällä hetkellä kokoa xs, tai ehkä jopa xss.) ja pääsin niille ihanille löhötuoleille neulomaan. Ja siinä sitä oltiinkin seuraavat... 4 tuntia, ihanaa neulomisaikaa(kotona en ole IKINÄ saanut neuloa noin kauan putkeen ikinä, joten kyllä arvostin joka hetkeä)! Sain pipon hyvälle hollille, kun minua tultiin hakemaan itse operaatioon. Ja kun operaatio oli ohi, ja olin jo se verran tokuissani et kävelin(joskin aika huterasti) niille samoille ihanille löhötuoleille, mutten vielä kuitenkaan ollut tarpeeksi tolkuissani et olisivat kotiin päästäneet, jatkoin pipon neulomista loppuun. Se oli semmoinen päivän pipo, jo kotiin päästyäni hoksasin ettei se ollutkaan niin hyvä kuin kuvittelin. pipo oli nimittäin liian löysä, ja olin päätellyt pipon ihan liian aikaisin. Ihan vähän ärsytti...
 
Eipä auttanut siis kuin purkaa koko homma, ja siinä vaiheessa päätin tehdä suosiolla semmoisen normipipon ilman korvaläppiä, kun ei tuo lanka ollut yhtään samaa mieltä mun kanssa...  neuloin pipon valmiiksi, joka siltikin oli hiukan liian kittana. onneksi tuli sitten pakkaset, ja pipo jäi hattukorin pohjalle marinoitumaan.

Nyt pari viikkoa sitten löysin tämän pipon, ja koska pimun pää oli kasvanut, pipo ei yltänyt enää ollenkaan  korville. Isäntä oli kovasti sitä mieltä et "hyvä se on, anna olla vaan", mut mikä se semmoinen lapsen pipo on, mikä ei lämmitä lapsen korvia?!? Joten purin kavennusten alkuun asti ja neuloin pituutta lisää. 

Pituutta saisi ehkä olla kuitenkin hieman enempi, mutta kun alla on kypärämyssy, ei tuo pieni korvien vilkkuminen pipon alta haittaa mitään.(entiset kavennukset alkoi tuon vihertävän raidan kohdalta). Puroa pipoon meni 4mm:n puikoilla 28g, joten vielä olisi pieni nöttönen jäljellä. onneksi(tai valitettavasti) minulta löytyy Huopasta(ja kaupoissa on ihania värejä Puroa), joten enköhän saa nöttösen käytettyä johonkin tekeleeseen...  Älylle ja Väläykselle siis puuhaa kunhan kohtaavat taas seuraavan kerran. =)