torstai, 26. heinäkuu 2012

uusia tuulia

Vuodatuksen huoltotyöt kesti omalla kohdallani liian kauan, siirryin bloggerin pariin. Tervetuloa siis nykyiset ja uudet lukijat uuteen osoitteeseeni ultsukka.blogspot.fi! :)

tiistai, 5. kesäkuu 2012

Piipoo, piipoonii, pipopipopipopipopiipoonii...

Ehhehee. Ei tainnut jäädä kenellekkään epäselväksi tämän postauksen aihe? Hyvä. Asiaa siis piposta. tosin ei minun piposta, mä vain neuloin sen itse :D

Tässä keväsinä lämpinä päivinä tuumin että Puro langasta aieemin neulomani pipo Pikkuiitalle alkoi jo olla liian lämmin, ja viime keväiset pipot kaikki joko kadoksissa tai liian pieniä. Siispä puikot heilumaan. Viime keväänä tein oranssista spektri langasta Sagita pipon, joka meni veljelle. Vähän jäi kaihertamaan koska tykkäsin piposta kovasti ja olin suunnitellut joskus(kun veljeni kadottaa omansa) tekeväni itselleni samanlaisen. Ajattelin kuitenkin että jos tuo veljenkutale ei kadotakaan pipoa(mikä olisi suorastaan ihme), niin en kehtaa itelleni pipoa tehdä. Mutta pikkuiitalle sen voi tehdä, sen päässä jätesäkkikin näyttäis kivalta(ei sillä että koskaan sitä säkkiä tuolle päähän laittaisin). Laatikon kätköistä löytyi pari kerää vaaleanpunaista spektriä, ja koska olen ollut niin fiksu, että ole laittanut edellisen pipon tiheyden(joka ei muuten täsmännyt silloin, mutta olin laittanut viereen myös todellisen tiheyden), niin silmukkamäärän laskeminen oli aikasta helppoa. ja koska myös olin kopioinut muistivihkoon myös mallikuvioiden kaaviot, oli aika helppoa lähteä posottamaan neuletta, jahka olin vain ensin saanut mallineuleet sovitettua silmukkamäärään(mikä sekään ei ihme kyllä tuottanut ongelmia). Valmista tuli aikasta nopsaan, tässä lopputulema

Minen näytä jaksa kohdistella, kun se teksti sit alkaa vaan pomppia tyhmästi. nih. Tässä siis pipo edestä, hitsit et on söpö. Täytyy tässä yhteydessä tunnustaa, minulla on yleensä pipossa se ongelma, että aloitan kavennukset joko liian aikaisin tai teen ne liian nopeasti, jolloin pipot meinaa jäädä liian lyhkäisiksi. Tässä pipossa ei sitä ongelmaa ole, nimittäin tässä pipossa on mittaa piirun verran ehkä liikaakin. 

Kuviat ei taas(kaan) laadulla päätä huimaa, nämä on pikaräpsäisyt tältä aamulta,  aiemmista kuvista kun tuo kuvio ei oikein erottunut. 
Pipo on siis tehty Novitan  Spektri langasta, jota kului 38g 3,5mm puikoilla. 

Tässä kuva vielä omistajansa päässä. Vaikka tuolla päälaen ja pipon välissä on hieman tyhjää tilaa, ei sitä kyllä pahemmin huomaa. onpahan ainakin tilaa muksulle ajatella,kun ei pipo paina päätä. Tosin alareuna jäi hiukan kireäksi, mutta se löystynee käytössä. :)

sunnuntai, 29. huhtikuu 2012

Varoitus! jaarittelua luvassa! :D

Kylläpä on taas vaikeeta keksiä tälle kirjoitukselle mitään hyvää ja NASEVAA otsikkoa. hmph. No, kirjotetaas tää osio ensin ja katellaas sitte tuota otsikkoa.
Sain neuloa Tiiq:n loistavat fredrika kämmekkäät. Ihanaa palmikkoa, ja vaikka minulla oli 2,5mm:n puikot käytössä, valmista tuli tosi nopeasti. Olin jo tehnyt toisenkin kämmekkään melkein valmiiksi(muutama kerros enää jäljellä+ se peukku), kun Kuopus keksi ettei käsialani(ilmeisesti) ollut mieleistä. Pimu nimittäin onnistu vetämään toisen puikon pois ja jotenkin ihmeellisesti purkamaan sieltä toiselta puolelta sinne peukalokiilan alapuolelle asti(ja tokihan nyt oli kyseessä se peukalokiilapuoli). Niin sit piti purkaa se toinenkin puoli ja vetästä tovi henkeä. Se tovi vierähti vaan aika pitkäksi. Kuitenkin päätin tovin kuluneen loppuun ja neuloin kämmekkään loppuun, ja samaan syssyyn(no en ihan kuitenkaan mut melekein) tekasin ne peukutki. Sain valmiiksi ne ihanuudet!

aika ihanat vai mitä? Ajattelin et noihan on kuin tehty parvekeneulomiseen. Pitihän se sekin testata....


... Ja hyvin ne hommansa hoitivat!
Näinpä sitten Velikultaani päivänä eräänä kaupungilla, kun tuli puhetta miten velikulta on (taas) kadottanut kaikki hänelle tekemäni lapaset. Tuolloin oli vielä sen verran viileää, että käsissä piti hyvinkin olla jotain, itselläni oli omat petroolit lapaset, ja jostain kumman syystä laukkuuni oli unohtunut edellisenä päivänä pitämäni hanskat; mustat sormikkaat joiden päällä oli nämä ihanat oranssit kämmekkäät. Annoin nämä sitten velejelle käteen. Ja niin. Samana päivänä tämä velikulta oli tiputtanut toisen. Että jos näette Kuopiolaiset lukijani jossain yliopiston alikulkusiltojen lähistöllä yhden surullisen orvon oranssin kämmekkään, sille olis kaipaava pari olemassa. ;)
Joten arvannette, että "joutunen" vielä yhden kämmekkään neulaisemaan....

Niinkuin aiemmin jo mainitsin, tein nämä 2,5mm Pyöröpuikoilla(magic loop-tekniikka on nykyään toinen nimeni, tai jotain) oranssista Nallesta. Tämä Nalle on sitten sitä vanhempaa satsia ajalta, jolloin keräkoko oli 150g nykyisen 100g sijaan. Tästä langastahan tein vajaa puolitoistavuotta sitten itselleni polvisukat(jotka muuten enkin taitaa lämmittää tällä hetkellä samaisen veljeni jalkoja... hmm...). Langanmenekistä en voi sanoa juuta enkä jaata, koska en ole sitä merkinnyt musitiin. Punninnut ne kyllä olen, minulla on vankka muistikuva aiheesta, mutta muistini ei tietenkään ole riittänyt tallentamaan punnitustulosta... pöh.

NOmutta sitten ihan  muihin aiheisiin. Vähän semmosiin vappumaisiin. Tai ei ihan, mutta melkein.
Muistanette(no, ette varmaankaan mutta muistutan silti) kun tein Rovaniemelle muuttavalle(nonyt jo muuttaneelle) ystävälle avaimenperän? No hän halus pari muutaki juttua. Ja minähän tein...


 mustan chilin, ja....


mustan kukkaponnarin. 

Aikaisemmin talvella tulin myös luvanneeksi tekaista avaimenperän eräälle ravelryn Kahelit ryhmäläiselle. Aikani mietin ideoita(taisi olla jotain tammikuuta ehken? ja minulla oli kamala värien ja kevään kaipuu). Sit otin erään kirjan käteen ja sit mie sen keksin.


Minä virkkasin parit perhoset. Ajattelin jo heti aluksi että laitan siihe myös tuota heijastinnauhaa, minusta se on tosi kätevä näissä avaimenperissä. SAATTAA jopa helpottaa avaimien löytymistä, jos ne sattuvat vaikka tipahtamaan käsistä ulkona. Tietty siihe tarvittais sit jonkinlaista valoa joka heijastais... Mut ideana ainakin hyvä. Minun on kyllä tunnustettava, että omat avaimeni olen löytänyt heijastinnauhan ansiosta laukun pohjalta rappukäytävässä suhteelllisen helposti. ;)

Nyt kuuluu takavasemmalta semmosta hälinää, että tämän perheen pääerotuomarin on nyt lopeteltava tää naputtelu ja jatkaa töitänsä... yksiä niistä monista kun tuppaa tuo erotuomarina olo olemaan siivouksen, ruokkimisen ja muun virikkeidenkeksimisen ohella.

Aurinkoista ja Lämmintä Wappenia kaikille! 

tiistai, 3. huhtikuu 2012

Kun koukku katkesi

Mulle iski taannoin Virkkuusi(vastine neuloosille, onko se virkkuusi vai virkkoosi? virkkausi?), piti saada jotain virkattavaa. Piti saada valmista nopeasti; nappasin siis käsiini virkkuukoukun numeroa 10, ja trikookudetta. Aloin hommiin. Ensin oli tarkoitus tehdä semmonen hieno pitsinen matto, mutta kun tätä tiettyä väriä oli vaan semmonen kilon vyyhti, niin jotta olisin saanut maton riittämään, piti hiukka soveltaa. No, minulla oli toisenväristä tirkookudetta olemassa, ja olipa minulla tavan lakanasta tehtiltua kudetta myös. Valkkasin värin takia sitä tavallista. Piti tehdä hieno raidaillinen. Mutta. se tavan kude olikin sen verran ohuempaa, et sen huomasi heti valmiissa pinnassa. Lisäksi siitä irtos pientä langanpätkää hirveesti. En tykänny, joten otin ja purin koko homman. Sit Alotin uudestaan. Tällä kertaa unohdin kaikki pitsijutut, virkkasin vaan perus pyörylää. Ja sit se tapahtu. NAPS! Koukku otti ja katkes. No, piti punnita vaihtoehtoja: ostanko uuden(mullon tuo koukku ollut ainakin 5-6 vuotta, ja nyt virkkasin sillä ekaa kertaa ikinä), vai yritänkö ehjätä tuon ja kattoo jos saisin Tän Yhden Tekeleen valmiiksi ENNENKUIN se hajoaa taas. Lähdinpä siis koluamaan kaappeja. Löysin: Mustaa ilmastointiteippiä, ja superpikaliimaa(tai jotain semmosta, isolla luki super). pistin molempia. Ja eikun jatkamaan. Sit huomasin et se pahalaisen kilon jötikkä sitä kudetta loppuu ihan just. Otin sit kaveriksi toista trikookudetta. Uusi oli aiempaa ohuempaa, en antanut sen häiritä. tai no, osittain ohuempaa, tää ensimmäinen kun oheni välillä ohuen villalangan paksuiseksi. virkkasin ensin yhden kerroksen tuolla uudella, sit vielä yhden kerroksen vanhalla. sit se loppu, se vanhempi kude. Sit jatkoin sillä toisella kuteella niin pitkälle ku siitä kerästä riitti. Sitten huomasin et siitä Valmiista Tekeleestä reunat kääntyy ylöspäin. Keksin kastella ja pingottaa sen. Paljonpa siitäkin tiesin, se alkuperäinen kudehan päästi väriä, ja värjäs sen toisen värin... ainakin osittain. eikä se reuna muuttunu siitä miskikään. PÖH. mutta kiva siitä silti tuli. Ja mikä siitä tuli? No matto tietenkin!

Ja siis väreiltäänhän tuo matto on Ruskea ja valkoinen(tosin tuo sisin raita on ehkä hento lilahtavan ruskehtavan valkoinen). Halkaisijaltaan 71 senttiä. Mut kiva silti. Vaikka onkin liian pieni. Pitänee virkata toinen kaveriksi?

ja sit vähän muuta. Mitähän tässä kuvassa vois tapahtua?


No tätä!

(mamma on toosi freesinä taas...)
Keskimmäinen lapsi katseli päivänä eräänä, kun otin puikot irti eräästä tekeleestä ja purin koko höskän. Kysy sitten miksi hän ei saa neuloa. Mietin hetken, mulla oli 6mm puikot ja Ilona nimistä lankaa. Totesin et kokeillaas, tuu syliin istumaan. loin parikymmentä silmukkaa ja aloin neuvoa käsistä pitäen. Ja sit se teki sen. Se neuloi! Toki autoin pitämään puikoista kiinni, eikä se lankakaan tahtonut oikein pienessä etusormessa pysyä(saati ne silmukat puikolla jollen olisi pitänyt kiinni), joten äiskän etusormi autto vähän siinäkin. Mutta silti! Mun neljävuotias ipana naulo yhden kokonaisen kerroksen! <3

lauantai, 31. maaliskuu 2012

Purkaa, neuloo, purkaa, neuloo

Ostin aikoinaan yhden kerän Novitan Puroa, silloin, kun se tuli kauppoihin. Väri oli jäätynyt karpalo. Minulla on kumma tapa ostaa yleensä uutuuksia vain 1 kerä, jolloin sitten joudun miettimään mitä siitä saa tehtyä. Joskus tulee ostettua lisää lankaa, mutta yleensä kerä jää pyörimään lankalaatikkoon(tosin ei siellä laatikossa langoilla ole tilaa liikkua yhtään). Marraskuun lopulla, kun olin menossa päiväkirurgiaan nielurisaleikkausta varten, mietin et jotain pientä pitää ottaa mukaan jos joutuu odottelemaan vuoroaan, ja silloin lankalaatikkoa tonkiessani sattui käsiini tuo pahan onnen kerä, josta värimaailmakin oli jo muuttunut aikoja sitten. Mietin et jos tekis kuopukselle tumput. otin siis sukkapuikot matkaan ja menoksi. odotellessani ensinnäkin omaa vuoroani ilmoittautumistiskille, tulin siihen johtopäätökseen etten haluakaan neuloa tumppuja, mutta ehkä jonkinlainen pipo voisi olla kiva. 
Siinä vaiheessa en vielä kuitenkaan kaivellut lankaa ja puikkoja laukusta, mutta annoin aivoille vapaat kädet suunnitella(ne 2 aivosolua, nimeltänsä Äly ja Väläys, jotka eivät yleensä kovin usein kohtaa toisiaan) pipoa. Pikkuhiljaa sainkin "mahtavan idean" korvaläppäpiposta, joka olisi neliskanttinen jolloin ei tarvitsisi miettiä kavennusten paikkoja ollenkaan.

Ilmoittautumisen jälkeen odottelin sit et joku tulis hakemaan minua sinne ennakkojutusteluun ja vaatteiden vaihtoon, jolloin jo uskalsin kaivella ne kutimetkin esiin. olin jo tehnyt molemmat korvaläpät, kun katsoit et liian pienethän niistä tuli. Eikun purkamaan ja aloittamaan alusta. Tätä tapahtui muutaman kerran kunnes hoitaja kävi hakemassa puheilleen. Vaatteetkin tuli vaihdettua(sain taas jostain kumman syystä ne xl-koon housut, jotka minun piti pyöritellä alkkarieni kuminauhan alle, jotta pysyisivät ylhäällä... ja niille jostka minua ei ole nähneet, olen tällä hetkellä kokoa xs, tai ehkä jopa xss.) ja pääsin niille ihanille löhötuoleille neulomaan. Ja siinä sitä oltiinkin seuraavat... 4 tuntia, ihanaa neulomisaikaa(kotona en ole IKINÄ saanut neuloa noin kauan putkeen ikinä, joten kyllä arvostin joka hetkeä)! Sain pipon hyvälle hollille, kun minua tultiin hakemaan itse operaatioon. Ja kun operaatio oli ohi, ja olin jo se verran tokuissani et kävelin(joskin aika huterasti) niille samoille ihanille löhötuoleille, mutten vielä kuitenkaan ollut tarpeeksi tolkuissani et olisivat kotiin päästäneet, jatkoin pipon neulomista loppuun. Se oli semmoinen päivän pipo, jo kotiin päästyäni hoksasin ettei se ollutkaan niin hyvä kuin kuvittelin. pipo oli nimittäin liian löysä, ja olin päätellyt pipon ihan liian aikaisin. Ihan vähän ärsytti...
 
Eipä auttanut siis kuin purkaa koko homma, ja siinä vaiheessa päätin tehdä suosiolla semmoisen normipipon ilman korvaläppiä, kun ei tuo lanka ollut yhtään samaa mieltä mun kanssa...  neuloin pipon valmiiksi, joka siltikin oli hiukan liian kittana. onneksi tuli sitten pakkaset, ja pipo jäi hattukorin pohjalle marinoitumaan.

Nyt pari viikkoa sitten löysin tämän pipon, ja koska pimun pää oli kasvanut, pipo ei yltänyt enää ollenkaan  korville. Isäntä oli kovasti sitä mieltä et "hyvä se on, anna olla vaan", mut mikä se semmoinen lapsen pipo on, mikä ei lämmitä lapsen korvia?!? Joten purin kavennusten alkuun asti ja neuloin pituutta lisää. 

Pituutta saisi ehkä olla kuitenkin hieman enempi, mutta kun alla on kypärämyssy, ei tuo pieni korvien vilkkuminen pipon alta haittaa mitään.(entiset kavennukset alkoi tuon vihertävän raidan kohdalta). Puroa pipoon meni 4mm:n puikoilla 28g, joten vielä olisi pieni nöttönen jäljellä. onneksi(tai valitettavasti) minulta löytyy Huopasta(ja kaupoissa on ihania värejä Puroa), joten enköhän saa nöttösen käytettyä johonkin tekeleeseen...  Älylle ja Väläykselle siis puuhaa kunhan kohtaavat taas seuraavan kerran. =)