kerroin edellisessä kirjoituksessa miten anoppi tykästyi isäni lahjapipoon. Minä aloitin siis tekemään samasta langasta samanlaista pipoa anopillekkin. ;)

eiks oo mulla nuorekkaana säilynyt anoppi? :D No ei vainen, keskimmäinen ipanus se siinä toimii mallina. Tein tuommoises kukkasen vielä koristamaan pipoa, kun anoppia tuon kukan alla oleva "sauma"kohta hiukan vaivasi. tuo joustin kun ei mene ihan tasan tuossa kuviossa: isäni pipossa jätin viimeisen kierrettyjen oikeiden raidan kulkemaan mutta anopin pipossa halusin kokeilla raidan jättämistä pois. Itsellänikin tuli ajatus kukan teosta, lähinnä siksi että jos vaikka joskus sattuisivat nämä 2 pipoa kohtaamaan toisensa, olisi niissä jotain eroa kuitenkin ;)

Pipon lanka ja puikot ovat samat kuin aiemmassakin pipossa, ja epäilisin kulutuksenkin olevan samaa luokkaa(en muistanut punnita pipoa ja kukkaa, joten pistetään kukalle ja pipolle yhteispainoa 50 gramman verran=)).

Kun lähdettiin pois anoppilasta, jäi anoppi ilmeisen tyytyväisenä mallailemaan pipoansa peilin eteen, ja mikäs sen parempaa mieltä suo minulle itselleni.

Nyt puikoilla on tummaa, suorastaan mustaa lankaa, mitä ei kovin helppoa ole näin hämärässä neuloksia. vaan eipä hätää, kyllä neuloja keinot keksii!

Muut ehkä käyttää otsalamppua tai rintakoruja, mie käytän rintalamppua! :D