Olen omasta mielestäni aina kaihtanut värejä, kuitenkin tässä parin viime vuoden aikana olen huomannut kaipaavani värejä, esimerkiksi viime kesänä tein äidilleni liina keltaisesta tennesseestä, joka kirjaimellisesti puhui minulle kaupan hyllyllä ollessaan. Samoin nyt kun talvi on likaisen harmaa, kaipasin uuden takkini seuraksi jotain väririemukasta(lainatakseni tikrun ilmaisua):

eli tein itselleni oranssista mambosta pipon,melkein samanlaisen kuin veljeni, mutta ilman lippaa ja kavennuksetkin tein vähän eri kohdassa. pipoon lankaa meni 168g, ja päässäni pipo on ollut siitä lähtien kun sen valmiiksi sain. Piposta on sanottava myös sen verran, että suunnittelin tämän sisälle ohutta vuorta, kun ajattelin tämän päästävän tuulta läpi. Vaan ei, pipo on suorastaan hiostava pikkupakkasilla, eikä tuulikaan ole päässyt piposta korvia palelluttamaan. Turha varmaan sanoakkaan että tuli lempiasuste samantien... =)

Lapaset on taasen tehty Huopasesta, tein naisen silmukkamäärillä periaatteessa lapsen ohjeen mukaan, mutta pienempänä. Koneessa tumput kävivät kolmesti(kolmas kerta toden sanoo), ensimmäisellä kerralla ei huopunut ollenkaan, toisella jäi peukalot suuriksi ja kolmannella kerralla tuli jo tiukat. Avokki käytti lapasia käsissään, jolloin lapaset jäivät ihan hiukka löysiksi. Sitä hieman haeskelinkin jotta tarvittaessa saan lapasten alle pidempivartiset lapaset. Varret jäivät siis hieman lyhyiksi, muttei sekään haittaa, sillä takissani on resorit, joten pitkät varret ei tunnu kivalle. Lapasiin huopasta meni n. yksi kerä(100g) vain joitakin metrejä lankaa jäi tähteelle.

jotta setti olisi täydellinen, kaipaan vielä oranssia huivia. Sekin tullee vielä, kunhan ensin saan tärkeämmän työn valmiiksi. Aloitin nimittäin kummipojalle tekemään jotakin lähestyvän syntymäpäivän kunniaksi, Ihan omalla mallilla. Siitä juttua toisen kerran.