edittiä: muokkailin laatikoita, tää kone(tai toi space nappula) taitaa hajota... mrrr

Kiitoksia kaikille edelliseen postaukseen kommentin jättäneille. Pakko on yrittää jaksaa, hetki kerrallaan tässä mennään.
Alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, tai ainakin tällä hetkellä tuntuu sille. Solmut alkaa aueta, hautajaiset on jo järjestetty. Puhelimessa on puhuttu, ja asiat on alkaneet hahmottua. Ilmeisesti veli oli tehnyt päätöksensä jo aiemmin, eli vaikka olisimme saaneet hänet pelastettua, hän olisi joka tapauksessa yrittänyt uudestaan. Siksipä hän ei meille läheisimmileen varmaan mitään aikeistaan.

Neuleita olen yrittänyt hieman neuloa, ja parina päivänä on jopa vähän psytynyt neulomaankin kummipojan paitaa ja äidin kaulalliinaa. Aluksi yritin aloittaa uuttaa työtä, ajatellen hautajaisia. Mitään vaan en pystynyt alun jälkeen jatkamaan. Aloitin aina uuden työn ja sit purin. Kaikki tuntui liian raskaalle ja ylitsepääsemättömän vaikealle, jopa ketjusilmukka kolmiohuivin teko... JOten annoin suosiolla olla, niiden aika ei ole vielä. katotaan joskus myöhemmin. Jäi mulla yksi neulomus puikoille, sitä jatkan kunhan aika antaa myöten. Ensin on tehtävä joululahjat valmiiksi. Uusilla ei ole tällä hetkellä kiirettä.

Tosin uudet kujeethan on aina mielessä, mm. uusimmassa sk:ssa oli lapselle villahaalari, olisi oikeastaan pikku pakko tehdä molemmille tytöille(tai ainakin isommalle) talveksi haalarit, vaan saas nyt nähdä. villatakkeja meillä kyllä olisi, että isommalle voisi oikeastaan riittää ihan villahousutkin... äh, taas se alkaa... suunnittelu, mistä langasta, millä puikoilla... =)

mutta näillä eväillä eteenpäin. hetki ja päivä kerrallaan.