Sain juuri äsken valmiiksi hartihuivini, ja aikaa sen tekemiseen kului enemmän kuin osasin odottaa. Tiedättehän ne ufot, joiden väitetään pöllivän pesukoneesta sukkien toisen parin? no meillä ne on ilmeisesti tykästyneet noihin paloihin joista huivini koostuu, niitä nimittäin katosi ihan kiitettävästi(ei sillä että olisin itse tiputellut niitä minnekkään, en tietenkään...=) )... No nyt se on kuitenkin valmis, ja tässä kuva(kuva on taas tosi surkee, mut tajusin et se johtuu eräästä ohjelmasta joka parantaa kuvan laatua. Ja kun yritin ladata kuvia tänne uudelleen, niin ei tietenkään onnistunut. harmi että sain vain yhden huonohkon kuvan ladattua tänne, mut ei voi mitään. Yritän huomenna uudelleen).
410857.jpg
Olen itse asiassa todella ylpeä itsestäni, sillä tämä on ensimmäinen isokokoisempi käsityö yläasteen paidan neulomisen jälkeen jonka sain jopa valmiiksi asti.Tekeminen oli muuten todella mukavaa, palojen virkkaus kun oli todella helppoa(vain ketju-, kiinteitä- ja piilosilmukoita ja 3 kerrosta palassa), mutta niiden lankojen päättely on todella hermoja raastavaa... Mietinkin jo että olisin palkannut jonkun ihan vaan päättelemään niitä lankoja kun itse keskityn vain virkkaamiseen. Puhumattakaan siitä, miten niitä langanpätkiä pyörii joka paikassa(monesti sain pimun suusta kiskoa langanpätkiä, lanka kun tarttui vaatteeseen ja oli tippunut lattialle...)

Toukokuussa on kaksosserkkujen konfirmaatio, niin jos vaan on keliä niin laitan sitten sinne tuon. Olettaen tietysti että minulla olisi jotaikin muutakin yhteensopivaa päällepantavaa... On varmaan lähdettävä ostoksille... voi harmi... ;)