Tänä vuonna en tehnyt yhtäkään joululahjaa. Tai no oikeastaan tein, kun annoin Isälleni jouluaattona sukat käteen. Hän tekee työtään katoilla, leikkii pi'illä(piki, se musta töhnä) ja toholla(ja varmaan monella muullakin työkalulla, mutta nuo tuli ensimmäisenä mieleeni). No jokatapauksessa isälleni oli käynyt niin hassusti, että vaikka hällä on työskennellessään tulenkestävät(tuleen syttymättömät tai jotkut semmoset) työvaatteet, oli jostain kummansyystä kipinä sytyttänyt isäni lahkeen. Ja koska isälläni oli ollut villasukat siellä alla, oli sukan varrelle käynyt köpelösti. Onneksi muuta vahinkoa ei ollut sattunut(tuossahan olisi voinut käydä hyvinkin huonosti), mutta sukat olivat auttamatta entiset, eikä yksillä palamattomilla(ehjillä siis) villasukilla pärjää(ainakaan minun mielestä). Pistin puikot töihin, ja TADAA! -tämmöset sain valmiiksi

Oikeesti tuo sininen on tämän väristä

ja musta nyt näyttää aina mustalta. Jännä muuten miten vuodenaika(ja vuorokaudenaika varsinkin näin talvella) vaikuttaa väreihin näin paljon... Sininen lanka on siis ylijäämää noista Keskimmäisen muksun villahousuista.

Lankaa kului noihin 43 koon sukkiin yhteensä 146g, tein varmaan elämäni pisimmät varret! kantapää on ranskalainen, minä oon nyt rakastunut tuon kantapään muotoon(mun TÄYTYY tehdä itellenikin sukat tällä kantapäällä jotta tiedän itse miltä kantapää tuntuu, vai tuntuuko, käytössä), joten sitä tulee näkymään varmaan tulevaisuudessakin... Puikkoina oli 4mm bambut. Mulle tuli jostain syystä aiemmin äkillinen tarve toisille 4mm:n puikoille, mut halusin lyhemmät. Niinpä ostin semmoset kantikkaat sormikaspuikot. neuloin toista sukkaa niillä, mutten kyllä huomannut eroa pyöreillä puikoilla neulomiseen(paitsi tässä tapauksuessa sen, et sormikaspuikot oli piirun verran lyhkäset sukan neulontaan, silmukat tahtoi karata puikot päästä). Joustin on 2n, 1o kiertäen. Jokohan tuo nimenomainen joustin alkais kyllästyttää? vois ainakin luulla näin äkkiseltään.

 

Sit(edellisessäkin postauksessa näkyneeseen) heijastimiin: Piti saada vähän testailla enemmältikin tuota heijastinnauhaa, ja miten sitä voisi käyttää. tein itelleni tämmösen:

ihan hieno joo, mut tykkäsin enempi siitä avaimenperästä. ja kokeilut jatkui

Tän tein kaverille, joka muuttaa tällä viikolla pohojoseen, Rovaniemelle. Tän ohje on kans virkkaa kukkia, korentoja ja mitä lie muutakin-kirjasta(ei nyt muista kirjan nimeä, mut edellisestä postauksestahan sen tarkistaa äkkiä) se tammenlehti. Fiksu ihminen silittäisi/tärkkäisi noi virkkuut valmiina, mut minä hätähousu en tunne ko. käsitettä(sitäpaitsi meidän silitysrauta hajos syksyllä eikä kukaan ikinä muista ostaa uutta. siis minä tai avokki. siis minä....). No, kaveri sitten soitteli mulle yks päivä ja sivulauseessa kertoi työkaveriensa kysyneen pitäisikiö heijastimen muistuttaa naisen v... öö... genitaalialuetta... öh, ei nyt ihan, mutta kun se heijastin oli mennyt ihan ruttuun... XD Että jatkossa Ullapulla on hyvä ja VIIMEISTELEE nämä heijastimensa... 

Niin, tämmöiset tammenlehdet tein myös isompien tyttöjen kerhon tädeille joulumuistamiseksi, toiselle sinisen, ja toiselle punaisen(eikä nyt kysella niistä viimeistelyistä, kun niitä ei ole tehty, paitsi se langanpäiden päättely).

Näitä en tullut punninneeksi, kun ei noissa tuo langankulutus mitään päätähuimaavaa ollut, eikä koukustakaan ole mitään muistikuvaa.  Heijastinkokeilut jatkuvat vielä, palaamme asiaan tuonnenpana.

Veli kyseli minulta joskus  joulunalla samanlaista reikähuivia minkä olin tehnyt äidilleni(salomoninsolmuhuivi punaisesta rose mohairista). Lupasin tekaista, vaikka hiukan mietin onko salomoninsolmuhuivi liian neisellinen miehelle. No, siinä kävi sitten niin, että kun sain Isäni sukat valmiiksi, ja piti saada äkkiä jotain(ja pikkuiita oli jo nukkumassa), niin aloitin hälle ihan perus ketjusilmukkahuivin. Ohjetta katoin Joka tyypin virkkauskirjasta(se oli tyttöjen jäljilltä olkkarin lattialla, mun käsityölehdet ja kirjat oli samassa paikassa missä pikkuiita nukku, enkä varmasti halunnut ottaa sitä riskiä, että salomoninsolmuhuivia etsiessäni olisin herättänyt tytön(ja aiheuttanut koko kerrostalon heräämisen erään harvinaisen äkäisen pikkulapsosen huutoon). Sen sain valmiiksi, ja harvinaisen puuduttavan hapsuttamisen jälkeen huivi näyttää tältä:

Lankaa kului 6 koukulla(paitsi viimeisen kerroksen kiinteät silmukat tein 8mm koukulla) 191g

Tämänkin olisi tietysti voinut pingottaa... tässä sit lukee joku oikein pätevä tekosyy, eikä kukaan hoksaa että ihan oikeasti olin vain niin laiska etten jaksanut alkaa pingottelemaan(siinä kun saa tökkiä nuppineuloja sormiinsa, ja sen lisäksi siihen hommaan tulee kolme pientä "apuria" sot auttamaan).  Lankana käytin Novitan Ilonaa,joka on pehmoista, mutta joka kyllä käteen tuntui aikalailla keinokuituiselta. Valitettavasti en pysty tarkistamaan vyötteestä langan koostumusta, ne kun on tallessa pikkuapureiden(tai siis tässä tapauksessa uskallan syyttää erästä vuoden ikäistä apuria) jäljiltä. Ai miksikö epäilen pienintä vyötteiden olinpaikan suhteen? No siksi kun se on kovin etevä "auttamaan" minua näissä käsitöissä... 

Onnea on oma käsityöläinen, tässäkin se kovasti virkkasi enolle huivia...