mulla on tähän asti avain roikkunu kaulassa, mutta kaulanauhan se osa, missä se avain roikku, otti ja hajos. jonkin aikaa meni et pidin pelkkää avainta taskussa, mutta kun taskuissa on yleensä paljon muutakin sälää, niin eihän semmoista orpoa avainta taskun pohjalta meinaa löytyä millään. Piti laittaa uinumassa olleet pari aivosolua töihin. Viime viikolla, kun isommat tytöt olivat yökylässä anoppilassa, ja pikkuiitakin oli nukkumassa, koin harvinaisen hetken jolloin ajatus jopa luisti. Silloin sain idean avaimen perästä, jossa olisi heijastinnauhaa. Silloin avaimen EHKÄ löytäisi ulkonakin(pimeässä jos on taskulamppu tai muuta valoa lähistöllä), kun tuo heijastinnauha heijastaisi valoa. Ajatuksen tasolla harvinaisen fiksu idea meikäläiseltä, enää puuttuu käytännön testit(tosin en kyllä omasta mielestäni pudota tavaroita kovin helposti ulos).

Ensin ajattelin tehdä "lumihiutaleen" vihreästä langasta, mutta siitä tuli liian iso avaimenperäksi(tosin, siihen kun pujottelee heijastinnauhaa, niin siitä saanee jonkinlaisen heijastimen, hmm...). Sit eilen muistin Jujulta tulleen kuukaudenkirjan, jota en muistanut peruuttaa. sitä aloin selailla, ja tämä apilanlehti vaikutti oikein hyvältä vaihtoehdolta. Ainoa hankaluus tuli siinä vaiheessa kun aloin virkkaamaan tuota heijastinnauhaa 2,0mm:n koukulla; koukkuhan oli piirun verran pieni. Mutta taidolla(väkivallalla), sain heijastinnauhan virkkautumaan, ja nyt mulla on hieno avaimenperä!

Tässä kuvaa vielä avaimenperästä ilman salamaa. Vihreän langan nimestä minulla ei ole hajuakaan, tämä lanka kun on avokin mummon jäämistöstä peräisin. Ohje oli kirjasta "virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja". Ihan näppärä kirja, tytöt on tehnyt ainakin 50 tilausta eri jutuista kirjassa... Langan kulutus oli niin pientä, etten edes vaivautunut punnitsemaan valmista tuotosta. :)