Eräänä kylmänä talvipäivänä erään perheen kaksi tyttöä oli levottomia. Oli ollut liian kylmää ulkoleikkeihin ja tytöt olivat hyvin, hyvin rauhattomia. Voisipa sanoa että tytöt kävivät suorastaan ylikierroksilla. Perheen äiti katsoi kaappeihin, mutta siellä ei ollut oikein mitään askartelutarvikkeita. Ainoastaan löytyi tyhjiä kananmunakennoja, jotka olivat jääneet pyörimään hyljättyinä kaapin perukoille. kekseliäs äiti muisti silloin erään kokeilemisen arvoisen puuhan, johon oli törmännyt joulun allan blogistaniassa ja johon lapset voisivat osallistua. Samalla äiti arveli saavansa aikaa kulumaan ja lapsille virikkeellistä toimintaa. Äiti otti kananmunakennot kaapista, erotteli kannet ja pohjat toisistaan ja antoi kannet lapsille. "repikää nämä" äiti sanoi tytöille, jotka kävivätkin heti toimeen. Ja kas, parin minuutin kuluttua kananmunakennojen kannet oli silputtu hyvin tehokkaasti lapsosten toimesta. Sen jälkeen lapsukaisten kiinnostus koko touhuun loppui, ja he menivät leikkimään muita leikkejä. Siitä alkoikin Äisin osuus. äiti kieputteli silput kananmunakennojen kuppiosaan tiiviisti. Lapsukaiset ohi juostessaan  nappasivat näin syntyneet kukkaset leikkeihinsä, sopivasti heillä olikin menossa kukkakauppaleikki, johon kukkia tarvitsi tottakai runsaasti. Siihen Äidin osuus askartelupuuhassa jäi kotvaseksi, sillä täytyyhän kasvavaien lasten saada murua rinnan alle.

Kun tytöt oli ruokittu, ja saatu päiväunille, Äiti vietti mukavan hetken teekupposen äärellä. "Taivaallisen hiljaista" Äiti tuumi teetä hörppiessään. Sen jälkeen hän alkoi valmistelemaan keittiötään(joka ei sinä päivänä ollut kovin moitteetomassa kunnossa) askartelun toiseen vaiheeseen(johon ei lapsukaisia voinut päästää jalkoihin pyörimään, siksi osio jäi odottamaan lapsukaisten päiväuniaikaa). Äiti muisti keräilleensä joskus punaisia kynttilänpätkiä, jotka pääsivät nyt hyötykäyttöön. keittiönsä sanomalehtipaperilla vuorattuaan(tai lähinnä tiskipöydän)  alkoi äiti tarmokkaasti touhuun. Äiti otti kattilan ja erään vanhan metallisen astian(joka ei ollut ihan tiivis, mutta joka sopi tarkoitukseen mainiosti),  täytti kattilan vedellä, ja pisti kynttilän jämät metalliseen astiaan, pahvikukkaset äiti lävisti osan parsinneulalla jossa oli villalanganpätkä, ja osaan kukkasista äiti tökkäsi vain parsinneulalla reiän, johon tökkäsi myöskin kaapista löytämänsä kebakkotikut. saan kebakkotikkujen pohjaan äiti sulatti eräästä kynttilästä steariinia jotta tikku olisi ollut tiukemmin kukkasessa kiinni. Äiti dippaili kukkasia metalliastiassa olevaan sulaan steariiniin pari-kolme kertaa, ja pisti kuivumaan. Tämän jälkeen keittiö oli entistäkin sotkuisempi, mutta sytykeruusut olivat valmiit! Näin äiti sai sekä itselleen että lapsilleen kivaa puuhaa(keittiön siivous jäi sitten töistä sopivasti askartelutuokion päätteeksi palanneen Isän puuhaksi, näin Isäkin pääsi osalliseksi mukavaan askartelutuokioon(oikeasti perheen lapset heräsivät juuri tuolloin jolloin perheen äiti alkoi puuhaamaan tytöilleen välipalaa)), aikaa kulumaan mukavasti, lapset keskittymään johonkin muuhun kuin toistensa hermoille käymiseen, sekä testattua sytykeruusujen ohjeen, vaikke perheen talossa edes ollut takkaa. Onneksi perheen tuttavat monet asuivat takallisessa talossa, ja olivathan perheen aikuiset suunnitelleet tekevänsä talven aikana retken jään yli läheisen saaren mökille, jonka rannassa voisi paistaa makkarat ja juoda lämpimät kaakaomukilliset.

"tämä oli kaikinpuolin mukava päivä" äiti totesi illalla teekupposen ääressä, kun tytöt olivat jo nukkumassa. Sen pituinen se!

P.S. perheen äidillä ei ole proteeseja suussaan, vaan hänellä on niin paha tapa narskutella unissaan hampaitaan, jotka onkin tosi pahasti kuluneet(kulmahampaiden muoto on muuttunut), joten hän tarvitsee öisin purentakiskoa. Purentakisko puhdistetaan silloin tällöin corega tabseilla, joita yleensä käytetään proteesien puhdistukseen, joka näkyy erään sadun kuvitusessa käytetyn kuvan taustalla...(sytykeruusuja tuli 25) ;)