ja tässä:
Elikkä tein Esikoiselle pipon, olkihan naturgarn langasta. Myyjä lankakaupassa sanoi langan kutistuvan huopuessaan n. 15 %, jonka mukaan laskin silmukkamäärät. Toisin kävi, pesin koneessa kolme kertaa ennenkuin pipo oli sopivan kokoinen. Kolmas kerta toden sanoo- sanonta piti siis hyvin kutinsa. viimeisen pesun jälkeen venytin pipoa vielä korvien kohdalta, jotta siis pipo peittäisi hyvin myös korvat. Vaikka pipo on mieluinen Esikoiselle, tuppaa se kutittamaan otsan kohdalta, joten sen verran vielä pipoa tuunataan, että anopintekele ompelee pipon etuosaan ohutta trikookangasta.
Pipoon tein myös siksak-kuviota,vaan eihän sitä oikein huopuneesta pinnasta näe(lähinnä kuviota tein siksi, että mielenkiinto näinkin suureen työhän säilyisi...ai mitä ihmeen itseironiaa havaittavissa...)
Itselle vielä muistiin että lankaa pipoon meni n. 70 grammaa, puikot oli muoviset 5mm, ja silmukoita työhön loin 80.
Nämä pakkaspäivät loivat myös tarpeen pikkutyttöselle villasukkiin. Nämä sukkaset on ihan kokonaan oman suunnittelun tulosta, ja niinkuin toisesta sukasta(jossa on valkoiset merkkinauhat)näkee, tein lisäykset JA kavennukset liian nopeasti. Tuloksena on polvivillasukka vuosikkaalle, jolla on pohkeet kuin bodarilla. Toinen sukka oli tarkoitus tehdä samalla lailla, vaan tein yhteen(tai ehkä jopa kahteen) kavennukseen liikaa silmukoita. Tiedättehän sen neulomishurmoksen jossa painaa vaan,eikä yhtään ajattele sellaisia pikkuseikkoja kuin tarkasta kerrosten määrä aina välillä. No, saaja ei varmasti karsasta villasukkia, tosin pakkaset päätti tippua pois kun sain sukat valmiiksi.
Toinen asia mikä huvitti kovasti, oli se miten sain aikaa näihin pikkusukkiin tuhraantumaan enemmän kuin äidilleni tekemiini sukkiin! tietysti jos olisin neulonut samaa tahtia kuin äitini sukkia, niin valmista olisi tullut nopeamminkin. Ja toinen sukkahan valmistui nopeammin kun ei tarvinnut mittailla ja pähkäillä toisin kuin ensimmäinen sukka.
Tokihan netistä ja lehdistä löytyy mitä ihaninpia malleja, vaan kun alkoi kehtuuttamaan etsiminen niin päätinpä harrastaa hiemna aivosoluja rääkkämistä, jos vaikka se äo hieman nousisi sinne normi-ihmisten tasolle... Voipi olla aika turha toivo...
Lankana oli Novitan pirta, jota meni IHANILLA 4n BAMBUPUIKOILLA HUIMAT 43 GRAMMAA!!
seuraavaksi mieleni tekisi ihan hirveästi itselle jotain neuletta, vaan kun ei ole sopivan värsitä lankaa, eikä novitan värikartassakaan näy olevan juuri minua puhuttelevia lankoja... Jospa tässä joku päivä selviytyisi lankakauppaan ostamaan isoveljeä, jos siellä olisi vielä myytävänä sitä ihanaa vihreää...
Pahoittelen kovasti romaanin pituista sepustusta, mutta luulen että ensi kerralla EHKÄ ei näin pitkää postausta tule.
Kommentit