Mitä tehdä kun elämä pysähtyy ja siltä katoaa pohja? miten jatkaa eteenpäin kun kuulee että rakas isoveli, johon on voinut tukeutua, jolta on voinut kysyä neuvoa, tappaa itsensä? Veli oli aina itsetuhoinen, että sinänsä ei tullut yllättäen, mutta viime vuodet hän oli iloinen ja tasapainoisen oloinen. Mikä siis keikautti veneen ja sai hänet pelkäämään elämää enemmän kuin kuolemaa? Miten tukea jäljellä olevaa veljeä joka löysi isoveljen? Miten tukeä vanhempiani, äitiäni jolla on muutenkin vaikeaa, ja joka ei ole tainnut vielä edes tajuta asiaa? MIKSI? MITEN? MILLOIN? Kysymykset pyörivät päässä... Entä jos, olisinko voinut saada veljen pelastettua? Miksemme huomanneet veljen pahaa oloa? Edellisenä päivänä oli ihan oma iloinen itsensä, mikä ihme siis sai hänet päätymään tähän ratkaisuun. Pää hajoaa, ei voi ymärtää.

saattaa olla, ettei vähään aikaan mitään valmistu,tosin kutimet on vieressä tälläkin hetkellä.. MItään ratkaisuja ei pysty tekemään mihinkään suuntaan, eikä jaksa keskittyä kovin vaativiin projekteihin.

Kiitos ja anteeks, en halua teidän lukijoiden mieltä pahoittaa, vaan pakko eritellä jonnekkin ajatuksiaan