Villan Tahtiin 2019-12-07T10:30:39+02:00 Blog Integration Feed Generator https://ullapulla.vuodatus.net/ Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[uusia tuulia]]> 2012-07-26T16:22:01+03:00 2019-12-07T10:21:52+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/07/uusia-tuulia Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[Piipoo, piipoonii, pipopipopipopipopiipoonii...]]>
Tässä keväsinä lämpinä päivinä tuumin että Puro langasta aieemin neulomani pipo Pikkuiitalle alkoi jo olla liian lämmin, ja viime keväiset pipot kaikki joko kadoksissa tai liian pieniä. Siispä puikot heilumaan. Viime keväänä tein oranssista spektri langasta Sagita pipon, joka meni veljelle. Vähän jäi kaihertamaan koska tykkäsin piposta kovasti ja olin suunnitellut joskus(kun veljeni kadottaa omansa) tekeväni itselleni samanlaisen. Ajattelin kuitenkin että jos tuo veljenkutale ei kadotakaan pipoa(mikä olisi suorastaan ihme), niin en kehtaa itelleni pipoa tehdä. Mutta pikkuiitalle sen voi tehdä, sen päässä jätesäkkikin näyttäis kivalta(ei sillä että koskaan sitä säkkiä tuolle päähän laittaisin). Laatikon kätköistä löytyi pari kerää vaaleanpunaista spektriä, ja koska olen ollut niin fiksu, että ole laittanut edellisen pipon tiheyden(joka ei muuten täsmännyt silloin, mutta olin laittanut viereen myös todellisen tiheyden), niin silmukkamäärän laskeminen oli aikasta helppoa. ja koska myös olin kopioinut muistivihkoon myös mallikuvioiden kaaviot, oli aika helppoa lähteä posottamaan neuletta, jahka olin vain ensin saanut mallineuleet sovitettua silmukkamäärään(mikä sekään ei ihme kyllä tuottanut ongelmia). Valmista tuli aikasta nopsaan, tässä lopputulema

Minen näytä jaksa kohdistella, kun se teksti sit alkaa vaan pomppia tyhmästi. nih. Tässä siis pipo edestä, hitsit et on söpö. Täytyy tässä yhteydessä tunnustaa, minulla on yleensä pipossa se ongelma, että aloitan kavennukset joko liian aikaisin tai teen ne liian nopeasti, jolloin pipot meinaa jäädä liian lyhkäisiksi. Tässä pipossa ei sitä ongelmaa ole, nimittäin tässä pipossa on mittaa piirun verran ehkä liikaakin. 

Kuviat ei taas(kaan) laadulla päätä huimaa, nämä on pikaräpsäisyt tältä aamulta,  aiemmista kuvista kun tuo kuvio ei oikein erottunut. 
Pipo on siis tehty Novitan  Spektri langasta, jota kului 38g 3,5mm puikoilla. 

Tässä kuva vielä omistajansa päässä. Vaikka tuolla päälaen ja pipon välissä on hieman tyhjää tilaa, ei sitä kyllä pahemmin huomaa. onpahan ainakin tilaa muksulle ajatella,kun ei pipo paina päätä. Tosin alareuna jäi hiukan kireäksi, mutta se löystynee käytössä. :)

]]> 2012-06-05T11:34:01+03:00 2019-12-07T10:21:55+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/06/piipoo-piipoonii-pipopipopipopipopiipoonii Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[Varoitus! jaarittelua luvassa! :D]]> Sain neuloa Tiiq:n loistavat fredrika kämmekkäät. Ihanaa palmikkoa, ja vaikka minulla oli 2,5mm:n puikot käytössä, valmista tuli tosi nopeasti. Olin jo tehnyt toisenkin kämmekkään melkein valmiiksi(muutama kerros enää jäljellä+ se peukku), kun Kuopus keksi ettei käsialani(ilmeisesti) ollut mieleistä. Pimu nimittäin onnistu vetämään toisen puikon pois ja jotenkin ihmeellisesti purkamaan sieltä toiselta puolelta sinne peukalokiilan alapuolelle asti(ja tokihan nyt oli kyseessä se peukalokiilapuoli). Niin sit piti purkaa se toinenkin puoli ja vetästä tovi henkeä. Se tovi vierähti vaan aika pitkäksi. Kuitenkin päätin tovin kuluneen loppuun ja neuloin kämmekkään loppuun, ja samaan syssyyn(no en ihan kuitenkaan mut melekein) tekasin ne peukutki. Sain valmiiksi ne ihanuudet!

aika ihanat vai mitä? Ajattelin et noihan on kuin tehty parvekeneulomiseen. Pitihän se sekin testata....


... Ja hyvin ne hommansa hoitivat!
Näinpä sitten Velikultaani päivänä eräänä kaupungilla, kun tuli puhetta miten velikulta on (taas) kadottanut kaikki hänelle tekemäni lapaset. Tuolloin oli vielä sen verran viileää, että käsissä piti hyvinkin olla jotain, itselläni oli omat petroolit lapaset, ja jostain kumman syystä laukkuuni oli unohtunut edellisenä päivänä pitämäni hanskat; mustat sormikkaat joiden päällä oli nämä ihanat oranssit kämmekkäät. Annoin nämä sitten velejelle käteen. Ja niin. Samana päivänä tämä velikulta oli tiputtanut toisen. Että jos näette Kuopiolaiset lukijani jossain yliopiston alikulkusiltojen lähistöllä yhden surullisen orvon oranssin kämmekkään, sille olis kaipaava pari olemassa. ;)
Joten arvannette, että "joutunen" vielä yhden kämmekkään neulaisemaan....

Niinkuin aiemmin jo mainitsin, tein nämä 2,5mm Pyöröpuikoilla(magic loop-tekniikka on nykyään toinen nimeni, tai jotain) oranssista Nallesta. Tämä Nalle on sitten sitä vanhempaa satsia ajalta, jolloin keräkoko oli 150g nykyisen 100g sijaan. Tästä langastahan tein vajaa puolitoistavuotta sitten itselleni polvisukat(jotka muuten enkin taitaa lämmittää tällä hetkellä samaisen veljeni jalkoja... hmm...). Langanmenekistä en voi sanoa juuta enkä jaata, koska en ole sitä merkinnyt musitiin. Punninnut ne kyllä olen, minulla on vankka muistikuva aiheesta, mutta muistini ei tietenkään ole riittänyt tallentamaan punnitustulosta... pöh.

NOmutta sitten ihan  muihin aiheisiin. Vähän semmosiin vappumaisiin. Tai ei ihan, mutta melkein.
Muistanette(no, ette varmaankaan mutta muistutan silti) kun tein Rovaniemelle muuttavalle(nonyt jo muuttaneelle) ystävälle avaimenperän? No hän halus pari muutaki juttua. Ja minähän tein...


 mustan chilin, ja....


mustan kukkaponnarin. 

Aikaisemmin talvella tulin myös luvanneeksi tekaista avaimenperän eräälle ravelryn Kahelit ryhmäläiselle. Aikani mietin ideoita(taisi olla jotain tammikuuta ehken? ja minulla oli kamala värien ja kevään kaipuu). Sit otin erään kirjan käteen ja sit mie sen keksin.


Minä virkkasin parit perhoset. Ajattelin jo heti aluksi että laitan siihe myös tuota heijastinnauhaa, minusta se on tosi kätevä näissä avaimenperissä. SAATTAA jopa helpottaa avaimien löytymistä, jos ne sattuvat vaikka tipahtamaan käsistä ulkona. Tietty siihe tarvittais sit jonkinlaista valoa joka heijastais... Mut ideana ainakin hyvä. Minun on kyllä tunnustettava, että omat avaimeni olen löytänyt heijastinnauhan ansiosta laukun pohjalta rappukäytävässä suhteelllisen helposti. ;)

Nyt kuuluu takavasemmalta semmosta hälinää, että tämän perheen pääerotuomarin on nyt lopeteltava tää naputtelu ja jatkaa töitänsä... yksiä niistä monista kun tuppaa tuo erotuomarina olo olemaan siivouksen, ruokkimisen ja muun virikkeidenkeksimisen ohella.

Aurinkoista ja Lämmintä Wappenia kaikille! ]]> 2012-04-29T20:09:01+03:00 2019-12-07T10:21:57+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/04/varoitus-jaarittelua-luvassa-d Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[Kun koukku katkesi]]>
Ja siis väreiltäänhän tuo matto on Ruskea ja valkoinen(tosin tuo sisin raita on ehkä hento lilahtavan ruskehtavan valkoinen). Halkaisijaltaan 71 senttiä. Mut kiva silti. Vaikka onkin liian pieni. Pitänee virkata toinen kaveriksi?

ja sit vähän muuta. Mitähän tässä kuvassa vois tapahtua?


No tätä!

(mamma on toosi freesinä taas...)
Keskimmäinen lapsi katseli päivänä eräänä, kun otin puikot irti eräästä tekeleestä ja purin koko höskän. Kysy sitten miksi hän ei saa neuloa. Mietin hetken, mulla oli 6mm puikot ja Ilona nimistä lankaa. Totesin et kokeillaas, tuu syliin istumaan. loin parikymmentä silmukkaa ja aloin neuvoa käsistä pitäen. Ja sit se teki sen. Se neuloi! Toki autoin pitämään puikoista kiinni, eikä se lankakaan tahtonut oikein pienessä etusormessa pysyä(saati ne silmukat puikolla jollen olisi pitänyt kiinni), joten äiskän etusormi autto vähän siinäkin. Mutta silti! Mun neljävuotias ipana naulo yhden kokonaisen kerroksen! <3]]> 2012-04-03T18:09:01+03:00 2019-12-07T10:21:59+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/04/kun-koukku-katkesi Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[Purkaa, neuloo, purkaa, neuloo]]> Siinä vaiheessa en vielä kuitenkaan kaivellut lankaa ja puikkoja laukusta, mutta annoin aivoille vapaat kädet suunnitella(ne 2 aivosolua, nimeltänsä Äly ja Väläys, jotka eivät yleensä kovin usein kohtaa toisiaan) pipoa. Pikkuhiljaa sainkin "mahtavan idean" korvaläppäpiposta, joka olisi neliskanttinen jolloin ei tarvitsisi miettiä kavennusten paikkoja ollenkaan.

Ilmoittautumisen jälkeen odottelin sit et joku tulis hakemaan minua sinne ennakkojutusteluun ja vaatteiden vaihtoon, jolloin jo uskalsin kaivella ne kutimetkin esiin. olin jo tehnyt molemmat korvaläpät, kun katsoit et liian pienethän niistä tuli. Eikun purkamaan ja aloittamaan alusta. Tätä tapahtui muutaman kerran kunnes hoitaja kävi hakemassa puheilleen. Vaatteetkin tuli vaihdettua(sain taas jostain kumman syystä ne xl-koon housut, jotka minun piti pyöritellä alkkarieni kuminauhan alle, jotta pysyisivät ylhäällä... ja niille jostka minua ei ole nähneet, olen tällä hetkellä kokoa xs, tai ehkä jopa xss.) ja pääsin niille ihanille löhötuoleille neulomaan. Ja siinä sitä oltiinkin seuraavat... 4 tuntia, ihanaa neulomisaikaa(kotona en ole IKINÄ saanut neuloa noin kauan putkeen ikinä, joten kyllä arvostin joka hetkeä)! Sain pipon hyvälle hollille, kun minua tultiin hakemaan itse operaatioon. Ja kun operaatio oli ohi, ja olin jo se verran tokuissani et kävelin(joskin aika huterasti) niille samoille ihanille löhötuoleille, mutten vielä kuitenkaan ollut tarpeeksi tolkuissani et olisivat kotiin päästäneet, jatkoin pipon neulomista loppuun. Se oli semmoinen päivän pipo, jo kotiin päästyäni hoksasin ettei se ollutkaan niin hyvä kuin kuvittelin. pipo oli nimittäin liian löysä, ja olin päätellyt pipon ihan liian aikaisin. Ihan vähän ärsytti...
 
Eipä auttanut siis kuin purkaa koko homma, ja siinä vaiheessa päätin tehdä suosiolla semmoisen normipipon ilman korvaläppiä, kun ei tuo lanka ollut yhtään samaa mieltä mun kanssa...  neuloin pipon valmiiksi, joka siltikin oli hiukan liian kittana. onneksi tuli sitten pakkaset, ja pipo jäi hattukorin pohjalle marinoitumaan.

Nyt pari viikkoa sitten löysin tämän pipon, ja koska pimun pää oli kasvanut, pipo ei yltänyt enää ollenkaan  korville. Isäntä oli kovasti sitä mieltä et "hyvä se on, anna olla vaan", mut mikä se semmoinen lapsen pipo on, mikä ei lämmitä lapsen korvia?!? Joten purin kavennusten alkuun asti ja neuloin pituutta lisää. 

Pituutta saisi ehkä olla kuitenkin hieman enempi, mutta kun alla on kypärämyssy, ei tuo pieni korvien vilkkuminen pipon alta haittaa mitään.(entiset kavennukset alkoi tuon vihertävän raidan kohdalta). Puroa pipoon meni 4mm:n puikoilla 28g, joten vielä olisi pieni nöttönen jäljellä. onneksi(tai valitettavasti) minulta löytyy Huopasta(ja kaupoissa on ihania värejä Puroa), joten enköhän saa nöttösen käytettyä johonkin tekeleeseen...  Älylle ja Väläykselle siis puuhaa kunhan kohtaavat taas seuraavan kerran. =)]]> 2012-03-31T11:26:01+03:00 2019-12-07T10:22:02+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/03/purkaa-neuloo-purkaa-neuloo Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[kömpelöä mutta kaunista]]>
Tekaisin tosi jäykästä metalli"langasta" tuommosen sydämen, ja tökkäsin siihen tuommoset helmisysteemit. sit (vaikkei sitä näe) kieputtelin paksun metalli"langan" ympärille ohuempaa, jotta tuo solkiosan liitoskohta ei olisi niin ruma... Tämä on nyt ihka ensimmäinen huivisolkikokeilu, ja vaikka sydän on muotopuoli ja ehkä hivenen rujo, tykkään siitä silti. Ehkä joutunen tekemään joskus toisenkin(sitä varten piilotin avokin pihdit korulaatikon läheisyyteen, tähän hommaan tarvii kahdet pihdit: toiset pitämään kiinni ja toisilla sitten väänetään muoto ;)) Taustalla näkyy mun tämän hetkinen lempparihuivi, jonka sain synttärilahjaksi mun rakkaalta ystävältä!]]> 2012-03-27T20:05:01+03:00 2019-12-07T10:22:05+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/03/kompeloa-mutta-kaunista Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[Sininen unelma]]>

Nyt ne on valmiit. Mun Lapaset. Ja ne on Ihanat!

Kuva kyllä horisee ihan omiaan, lapaset on oikeesti petroolit... Lankana 7veikka, jota kului 3,5mm pyöröillä 58g. Toinen peukku oli toista hieman tiukempi ja lyhyempi, johon auttoi hieman höyrytys. Joku voisi sanoa et neulo peukku uudestaan, siihen ei kauaa mene aikaa, mutten malta, nää on IHANAT silti! Sitäpaitsi 7veikka löystyy kuitenkin käytössä. Mallikuvio on otettu kirjasta "vogue knitting: the ultimate knitting book". Jos muistan oikein, niin ihan alkuun en tästä mallikuviosta kovin paljoa välittänyt. Jossain vaiheessa takaraivosta kuitenkin tuli idea lapasista, missä on tämä kuvio. mallikuviota muokkasin sen verran, että lisäsin viimeisen kukkamallikertaan nuo ylimmät nypyt. kirjassahan kukkakuvio jatkuu ja jatkuu aina vaan...

Sanoinko jo, et näistä tuli huiput ja ihanat?]]> 2012-03-07T11:03:01+02:00 2019-12-07T10:22:07+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/03/sininen-unelma Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[Muistiinpanoja]]> Edit. kävi korjaamassa pari kirjotus-tai asiavirheitä, muistivihkot taitaa kovin harvoin olla raidallisia...

outo lintu linnassa, eriparivillasukka ja käsistä karannut- blogeissa on ollut asiaa muistiinpanoista, ja ajattelinkin mennä virran mukana ja vilauttaa vähän oman muistikirjani sisältöä. 


Siinä nyt näkyy samalla pari keskeneräisyyttä. Tuo vaalee mytty EI ole kokonaan minun virkkaamaani(valitettavasti en omaa niin paljoa pitkäjännitteisyyttä että jaksaisin noin pienellä koukulla virkata noin iso työtä, joten nostankin hattua avokin mummolle, jolta tämä aikoinaan jäi hieman kesken. Mutta siitä juttua ehkä joskus). Tuosta toisesta juttua ehkä piankin. :)

Keskellä oleva vihko toimii omana muistivihkonani, itseasiassa tuo on jo toinen vihko(ensimmäisen täyttöön meni aikaa useampi vuosi, ja vasta täyttymisen jälkeen kannet irtosi). Aikoinaan vihkon valitsin siitä syystä, että vihkossa on pienet ruudut. Ensimmäinen muistivihkoni oli viivallinen, joka soveltuu tosi kivasti kirjoittamiseen, mutta muuten (piirtämiseen) se oli hieman hankala.

Muistivihkooni kirjoitan mm. ruokareseptejä, se toimii päiväkirjana(lähinnä silloin kun jurppii), muistettavia asioita yleensäkin(esim. kauppalistat, ja silloin kun uskaltauduin kauhukolmikon(no ei ne oikeasti mitää kauhuja ole, noi mun muruset) kanssa asioille keskustaan niin mitä kaikkea täytyy sieltä etsiä/ostaa), ja jos saan neuleisiin liittyvän idean niin on hyvä et on vihko mihin pistää ne ideat ylös. Yllä näkyvän kuvat neulekaaviot on toki napattu kirjasta, mutta on helpompi neuloa kun se tietty ohje on muistivihkossa kuin roudata koko painavaa kirjaa mukana. Varsinkin kun monesti tulee neulottua myös kodin ulkopuolella, silloin muistivihkossa oleva mallineule on paljon kätevämpi kuin iso kirja josta pitää etsiä ko. mallikuvio monien muiden seasta.


Tässä olen kirjannut ylös idean piposta(rullaa postauksen loppuun). Muistikirja on tässäkin tapauksessa tosi kätevä, kun tulee kirjattua ylös langan kulutus, mallikuviot, suurinpiirtein millaisesta työstä on kyse(mulla on tosi surkea piirrustustaito, sori), käytetyt puikot ja silmukkamäärät yms. Että jos joskus teen toisen samanlaisen, niin löydän tiedot suoraan eikä tarvitse luottaa muistiin. Myös kommentit valmiista työstä olen monesti kirjannut ylös, onko valmis tekele sopiva jii än ee. Mutta eipä tässä vielä kaikki muistivihkon ominaisuuksista...

...Sillä toimiipa muistikirja myös lasten hätävarapaperina: tässäkin on ties mitä mörköjä...

... Kuopuksen tilataidetta...

.. ja löytyypä muistikirjasta pari kädenjälkeäkin(onko muiden lapsilla toisessa kädessä 6 sormea?!? ;))... 

Käsistä päästäänkin luontevasti seuraavaan asiaan(jonka olisi myös voinut laittaa ihan omaksi postauksekseen). Nimittäin puikoilta(tai tässä tapauksessa neulalta) pomppasi jo viikko sitten eräs pari. Kuvattua sain ne vasta eilen, kun kaksi vanhinta lasta palasi perjantaina reissusta Serkkulasta.

Näistä piti tulla samanlaiset kuin keskimmäisen muksun Lemmikki lapasista, mutta Esikoinenpa halusi sydämet. Idea herätti minussa hieman epäilyjä, mietin nimittäin et jos teen sydämen, kelpaako lapaset enää vuoden kuluttua tai syksyllä kun eska alkaa. Päätin kuitenkin tehdä sydämet, turhaahan sitä vielä on miettiä puolen vuoden-vuoden päästä tapahtuvia asioita.

Lapaset neuloin siis Novitan alpakkalangasta, puikot olivat 2,5mm pyöröt.
Lankaa näihin kului(huomatkaa että hoksasin punnita lapaset ENNENKUIN aloin tekemään noita sydämiä)24g.
Lapaset neuloin 130 cm koon mukaan, mutta vaikka tyttö käyttää lähinnä 110 senttisiä vaatteita, ei nuo näytä isoilta ollenkaan. Ettekä arvaa, tykkäsikö typy hanskositaan! Hyvä että sai käsistä pois nukkumaan mennessä!(mutta pakko sanoa ettei tuo paljettien ompeleminen ollut mitään huippupuuhaa, varsinkaan kun piti jättää noiden ompelu siihen hetkeen kun Kuopus nukkuu(illalla, pimeässä noiden ompelu on toosi ihanaa).

Ohohupsista, taas täisi tulla aikamoinen romaani... Puolustaudun puhumalla ummet ja lammet siitä, miten nykyään tuo pienin kävelevä ja jokapaikkaan yltävä lapsi tulee sekoittamaan tän pahaisen läppärin rakkineen heti jos huomaa äidin olevan koneella. Silloin täytyy takoa kun rauta on kuumaa  ja silleen... tai sit sillon pitää kertoa kaikki kuulumiset kun jotain muistaa... minähän en ole oikeasti yhtää lörpöttelevää ihmistyyppiä, mä oon OIKEESTi semmonen tuppisuu, että!(ja tämänkin päivityksen kirjoittamiseen meni aikaa reilusti yli tunti, välillä piti käydä pesee yks pylly, tapella puhtaat vaatteet päälle, etsiä isosiskoille viltit ku niitä kuulemma paleltaa "ihan hirrvveesti" ja käydä tyhjentämässä kupista jo kylmenneet teet pois ennenkuin tuo yks jokapaikan höylä kaataa ne vasta vaihdettujen vaatteidensa päälle!)  kyllä, elän ruuhkavuosia, mutta suurimmanksi osaksi ajasta Rakastan tätä! XD]]> 2012-03-04T16:45:01+02:00 2019-12-07T10:22:09+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/03/muistiinpanoja Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[Päivityspläjäys!]]>
Viime vuoden alussa laitoin fbssä tilapäivitykseen siellä kiertäneen jutun, jossa siitä päivityksestä tykänneille(max viidelle) tehdään omin pikku kätösin jotain joka sitten lähetetään sen vuoden kuluessa perille. Pääsin suhteellisen helpolla, sillä ko. tilapäivityksestä tykkäsi kaksi. Ja sit menin ja unohdin koko homman!
Viime kuun alussa sit joku ilta just ennen nukahtamista muistin tämän unohtamani homman, ja tottakai piristyin siitä sen verran et piti ihan alkaa miettimään mitä kummallekin tykkääjälle tekisin. Siinä aikani vaihtoehtoja mietittyäni keksin yhden suunnitelman, ja pistin ideat ylös(siinä pelossa et unohdan ne taas...). Seuraavana päivänä pistin pienimuotoisen tehtaan pystyyn, ja mitä sain valmiiksi, no, katsokaa itse!

Toisella tykkääjällä oli kome tyttöä, joista pienin vajaan vuoden. Isommilla tytöillä oli niin kauniit hiukset, et ajattelin tehdä jotain, mistä kaikki lapset tykkää: ponnareista! Minulla on vielä loputon nappivarasto(kuvassa ponnareiden alla), joten sieltä vain kivaa nappia etsimään.

Lankana Novitan tennessee, koukkuna oli 3.5mm, langan kulutus huimat 6g/kukkanen
Kukan ohje on Virkkauksen ilo- kirjasta, ja jos kukka näyttää tutulle, niin kukkaa olen käyttänyt aiemmin anopin ja siskonsa pipoissa koristeena. kukka on kaunis, nopeatekoinen ja ilmeisen monikäyttöinen.








Tässä kuvassa näkyy kukan taustapuoli, minne kiinnitin tuommoiset vähän pienemmät ponnarilenkit.

Ja koska omat tytöt näki myös nämä kukat, halusivat hekin omansa. Joten virkkuukoukku heilumaan vaan!

















 Tämmöiset kukat tytöt halusivat, itse valikoivat nuo napit noihin kukkiin. Lankana edelleen Novitan Tennessee samalla koukulla, kulutus samaa luokkaa.




















Tässä ponnari keskimmäisen lapsen päässä, näkyy tuo koko ehken paremmin tästä





















 Tämmöisen kukan tein sille toiselle tykkääjälle. Hänellä on kaksi tytärtä, joista nuorempi on samanikäinen mun keskimmäisen kanssa.
 Tämä kukka on sitten ihan täysin omasta päästä, piti saada vähän vaihtelua virkkaustehtaaseen. Tämä on hieman pienempi kuin nuo edelliset, enkä tullut merkanneeksi kulutusta saati koukun kokoa, muttei tuskin kovin merkittävää eroa edellisiin kukkasiin.













Vaikka kuvista huomaa ettei päiväykset osu kohdilleen, on nämä kaikki tehty peräjälkeen. kuvaaminen on vaan pitänyt tehdä sillon kun kerkiää, niinkuin asiat yleensä lapsiperheissä tahtoo olla. Tämän kuvan otin juuri ennen kuoreen laittoa, ja sit pitikin jo lähteä kiireellä pihalle(tytöt odotti kuumissaan eteisessä ja äiti vaan kuvaa kukkaponnaria... Tämä se on sitä reilua meninikiä, jos mikä!
Sit minua pyydettiin neulomaan yksi pari sukkia poikavauvalle. Olen monessa blogissa nähnyt Junasukkia, ja aina miettinyt et tuommoiset pitäis kyllä tehdä itsekin. Jostain syystä aina aiemmin se neulominen on jäänyt, mutta nyt päätin vihdoin ja viimein tehdä sukat. Löysin lankalootasta ihanan vaaleansinista merinolankaa, ja eikun puikot heilumaan.

Nämä oli tosi nopeat tehdä! Ohjeesta poiketen tein hieman pienemmät näistä sukista, kun tuntui että noihin olisi tullut tosi pitkä tuo jalkaterän osa muuten. Toivottavasti on vauvalle sopiva.

Lanka oli Arwettaa, puikot oli 2,5mm sormikaspuikot. Lankaa sukkiin kului 25g. Ohjeen löytääpi halukkaat täältä



pahoittelen kuvan huonoa laatua, näköjään kämera otti ja tärähti kuitenkin hieman kuvatessa









Sama henkilö, joka pyysi neulomaan vauvalle sukat, kysyi olisinko tehnyt hällekin sukat. Toki lupauduin neulomaan, ja kun kerrottiin millasta sukkaa tahtoo niin oli helppoa etsiä lanka omista laareista.
 Näitä sukkia neuloessa kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä magic looppia siten, et neuloin yhden sukan kerrallaan. jep. Tarvinneeko sanoa, et musta tuli samantien taikalenkin intohimoinen kannattaja. Olin jostain syystä saanut päähäni, et loopilla olis tosi monimutkaista neuloa, mut vielä mitä, nää sukat valmistui parissa päivässä, enkä IKINÄ ole saanut tehtyä sukkaparia parin päivän aikana!! Ottaen huomioon et mulla on (edelleen) ne kolme lasta joista nuorin viihtyy tissillä(tai viihtyi, se tissittely lopetettiin tänään, eilen sanottiin tissille heipat. tyttö on 1v2kk, eikä se imetys enää niin kovin mukavaa ollut, kun ei tuo malta pysyä aloillaan vaikka maitoo pitikin saada äidiltä) eikä neulomisaikaa liiemmin ole...

Lankana käytin Novitan 7veikka Polkkaa jo postuneessa sävyssä, ja sit oli myös perus 7veikkaa harmaana. kulutus oli 79g.
Puikot oli kokoa 3,5mm. Raidat tein niin, et varressa oli ensin 4krs polkkaa ja 3krs harmaata, ja kantapään jälkeen ne meniki toistepäin. Sukka on kokoa 35-36, ranskalainen kantapää.

Sit mie keksin et mie tarviin itelleni uudet lapaset. olin jo yhden saanut valmiiksi, kun Keskimmäinen lapsi tuli HYVIN vihaisena tivaamaan enkö aiokaan IKINÄ neuloa niitä HÄNEN lapasiaan?!? Puhetta lapasista oli ollut varmaan jokin pari vuotta sitten, ja lisäksi tytöillä on varmaan 20 paria erilaisia lapasia ja sormikkaita( avokin mummon neulomia tahi sit anopintekeleen kaupasta ostamia. ja oon minäki joskus ostanut sormikkaat tytöille kun niiden sormia paleli vaikka oli lapaset kädessä), niin arvelin et tuleeko niille lapasille edes käyttöä... Eipä auttanut kuin jättää omat lapaset hollille, käydä ostamassa kauoasta tarpeeksi isot pyöröpuikot lapasten looppausta varten(ai niin mitkä sormikaspuikot? mitä ne on?), ja eiku neulomaan. Sit mie sain ne valmiiks, niin muistin et hitsi vie, mul ei oo sopivia koristuksia. Eiku Tiimariin ja sit hieman käyhempänä(äiti vähä innostu helmi/paljettihyllyllä) kötiin ja homma eteni valmiiksi asti

Näistä tulee mulle mieleen ihan selvästi Lemmikki-kukka, vaikka noita kukkia kirjoessa mitään sen kummempaa tavotetta ei ollut, kunhan vaan saisin edes kukan näköistä jälkeä... Olishan se hyvä et se, minkä toivoisi näyttävän kukalle, näyttäisi myös siltä eikä miltään epämääräiseltä lankahommalta.

Lankana näissä on se Novitan alpakka, jota kului(kirjailuineen ja koristeluineen) 22g 2,5mm pyöröillä. Noita kirjailuja tein pitkälle yöhön kun en malttanut lopettaa ennenkuin molemmat kukat on valmiita. Nää on kyllä nätit, ihan itseä sen kummemmin kehumatta, olen kyllä tyytyväinen. Ja tottakai pitää tehdä isosiskolle kans lapaset... joten neulominen jatkuu vaan.... 

esikatselusta huomaa et joutunen joko muokkaamaan tätä sivupohjaa, tai ettimään kokonaan uuden, mut siihen ei nyt aika riitä. Mut sitä sit ens kerralla.
 ]]> 2012-02-19T16:51:01+02:00 2019-12-07T10:22:12+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/02/paivitysplajays Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/ <![CDATA[Kyllähän minä olisin muutenkin, mut nyt tuli pakko...]]>  Pari-kolme vuotta sitten ostin eräästä kirpparityylisestä kaupasta nahkaisen rahin, kun se oli ihana! Kovaan ja rakastavaan käyttöön se onkin meillä päässyt, sen lisäksi et siinä on tosi hyvä lepuuttaa jalkoja, siinä on myös oikein mukava istua. Voisin kuvailla rahia enemmänkin, mutta taidan näyttää kuvan, niin näätte omin silmin.

Rahi on ollut piirun verran väärän värinen, ja minun onkin ollut monesti tarkoitus tehdä tuolle virkkaamalla päällinen. Toteutus on vaan aina jäänyt. Kun sitten tuon rahin päälliseen tuli pieni palkeenkieli(tuohon keskinapin lähellä olevaan vaaleaan kohtaan siis), tuli semmonen pakkotilanne ja oli alettava sanoista tekoihin. Muistelin nähneeni isoäidin ympyrän ohjeen jossain monista käsityölehdistäni, mutten lehtiä selaamalla löytänytkään ko. ohjetta mistään! Onneksi on Ravelry, ja siellä kahelit. Siellä kysyin et olinko nähnyt unta, vai onko semmonen ohje olemassa, niin heti vastattiin minkä lehden numerossa ko. ohje on. Ja eiku hommiin!

Tykkään! Ohje löytyi moda 4/2011-lehdestä, mutta olin aika pettynyt, kun ohje muttui hyvin ympäripyöreäksi kolmen ensimmäisen kerroksen jälkeen. Tietty ympäripyöreäähän siinä virkataan, mutta (jos jollekulle jäi epäselväksi) niin ohje olisi saanut olla tarkempi. Tietysti kun kyseessä on suhteellisen yksinkertainen malli, ja kuviokaan ei monimutkaisuudellaan säikytä, ei ole tarvetta toistaa samaa montaa kerrosta putkeen.  Jäi vaan vaivaamaan, kun koko ajan sai purkaa, kun oihjeessakin sanottiin et lisää ketjusilmukoita/pylväitä tarpeen mukaan jotta tekele pysyy tasona. Mulla kun se alkoi kupruilla aika usein, niin ei hirveesti innostanut virkata kolmea kerrosta ja huomata et purkuu menee kaikki. Loppujen lopuksi aloin lisätä pylväitä omalla tavallani, kun ketjusilmukoiden lisääminen(eli isommat aukot) ei näyttänyt yhtään hyvältä.

Päälliseen meni mustaa lankaa yhteensä 391 grammaa. Lanka oli 7 veikkaa, paitsi kaksi viimeistä kerrosta virkkasin Nallea(ensinnäkin 7 veikkaa jäi viimeisen kerroksen jälkeen niin vähän ettei se olisi enää riittänyt kokonaiseen kerrokseen, ja ohuemmalla langalla ja pienemmällä koukulla sain "pyörylää", siis pussia kavennettua). Koukkuina käytin 4.0 ja 3.0. Yllättävän vähällä väkivallalla sain päällisen paikoilleenkin. Ajattelinkin että jos päällinen sattuu käytössä venähtämään tai alapuoli lörpähtää, saan pujotettua alareunaan kuminauhaa jolla saan alareunan pysymään siellä missä pitääkin. Ja nythän rahi sopii paremmin meidän sisutukseenkin, erityisesti kiikkutuolin kaveriksi(joka on musta. Tosin siitäkin on ukki aikoinaan istuessaan kuluttanut tietyistä kohdista maalipinnan puhki, niin siltäkin kantilta molemmat sopivat toistensa seuraan kuin paita ja peppu).

Tähän Loppuun ajattelin kertoa, et meille muutti pari peikkolasta, tai sitten kasariluku tuli takasi... kattokaa vaikka ite! =)

]]> 2012-01-26T10:46:01+02:00 2019-12-07T10:22:16+02:00 https://ullapulla.vuodatus.net/lue/2012/01/kyllahan-mina-olisin-muutenkin-mut-nyt-tuli-pakko Ullapulla https://ullapulla.vuodatus.net/