Sain neuloa Tiiq:n loistavat fredrika kämmekkäät. Ihanaa palmikkoa, ja vaikka minulla oli 2,5mm:n puikot käytössä, valmista tuli tosi nopeasti. Olin jo tehnyt toisenkin kämmekkään melkein valmiiksi(muutama kerros enää jäljellä+ se peukku), kun Kuopus keksi ettei käsialani(ilmeisesti) ollut mieleistä. Pimu nimittäin onnistu vetämään toisen puikon pois ja jotenkin ihmeellisesti purkamaan sieltä toiselta puolelta sinne peukalokiilan alapuolelle asti(ja tokihan nyt oli kyseessä se peukalokiilapuoli). Niin sit piti purkaa se toinenkin puoli ja vetästä tovi henkeä. Se tovi vierähti vaan aika pitkäksi. Kuitenkin päätin tovin kuluneen loppuun ja neuloin kämmekkään loppuun, ja samaan syssyyn(no en ihan kuitenkaan mut melekein) tekasin ne peukutki. Sain valmiiksi ne ihanuudet!
aika ihanat vai mitä? Ajattelin et noihan on kuin tehty parvekeneulomiseen. Pitihän se sekin testata....
... Ja hyvin ne hommansa hoitivat!
Näinpä sitten Velikultaani päivänä eräänä kaupungilla, kun tuli puhetta miten velikulta on (taas) kadottanut kaikki hänelle tekemäni lapaset. Tuolloin oli vielä sen verran viileää, että käsissä piti hyvinkin olla jotain, itselläni oli omat petroolit lapaset, ja jostain kumman syystä laukkuuni oli unohtunut edellisenä päivänä pitämäni hanskat; mustat sormikkaat joiden päällä oli nämä ihanat oranssit kämmekkäät. Annoin nämä sitten velejelle käteen. Ja niin. Samana päivänä tämä velikulta oli tiputtanut toisen. Että jos näette Kuopiolaiset lukijani jossain yliopiston alikulkusiltojen lähistöllä yhden surullisen orvon oranssin kämmekkään, sille olis kaipaava pari olemassa. ;)
Joten arvannette, että "joutunen" vielä yhden kämmekkään neulaisemaan....
Niinkuin aiemmin jo mainitsin, tein nämä 2,5mm Pyöröpuikoilla(magic loop-tekniikka on nykyään toinen nimeni, tai jotain) oranssista Nallesta. Tämä Nalle on sitten sitä vanhempaa satsia ajalta, jolloin keräkoko oli 150g nykyisen 100g sijaan. Tästä langastahan tein vajaa puolitoistavuotta sitten itselleni polvisukat(jotka muuten enkin taitaa lämmittää tällä hetkellä samaisen veljeni jalkoja... hmm...). Langanmenekistä en voi sanoa juuta enkä jaata, koska en ole sitä merkinnyt musitiin. Punninnut ne kyllä olen, minulla on vankka muistikuva aiheesta, mutta muistini ei tietenkään ole riittänyt tallentamaan punnitustulosta... pöh.
NOmutta sitten ihan muihin aiheisiin. Vähän semmosiin vappumaisiin. Tai ei ihan, mutta melkein.
Muistanette(no, ette varmaankaan mutta muistutan silti) kun tein Rovaniemelle muuttavalle(nonyt jo muuttaneelle) ystävälle avaimenperän? No hän halus pari muutaki juttua. Ja minähän tein...
mustan chilin, ja....
mustan kukkaponnarin.
Aikaisemmin talvella tulin myös luvanneeksi tekaista avaimenperän eräälle ravelryn Kahelit ryhmäläiselle. Aikani mietin ideoita(taisi olla jotain tammikuuta ehken? ja minulla oli kamala värien ja kevään kaipuu). Sit otin erään kirjan käteen ja sit mie sen keksin.
Minä virkkasin parit perhoset. Ajattelin jo heti aluksi että laitan siihe myös tuota heijastinnauhaa, minusta se on tosi kätevä näissä avaimenperissä. SAATTAA jopa helpottaa avaimien löytymistä, jos ne sattuvat vaikka tipahtamaan käsistä ulkona. Tietty siihe tarvittais sit jonkinlaista valoa joka heijastais... Mut ideana ainakin hyvä. Minun on kyllä tunnustettava, että omat avaimeni olen löytänyt heijastinnauhan ansiosta laukun pohjalta rappukäytävässä suhteelllisen helposti. ;)
Nyt kuuluu takavasemmalta semmosta hälinää, että tämän perheen pääerotuomarin on nyt lopeteltava tää naputtelu ja jatkaa töitänsä... yksiä niistä monista kun tuppaa tuo erotuomarina olo olemaan siivouksen, ruokkimisen ja muun virikkeidenkeksimisen ohella.
Aurinkoista ja Lämmintä Wappenia kaikille!
Kommentit