Mulle iski taannoin Virkkuusi(vastine neuloosille, onko se virkkuusi vai virkkoosi? virkkausi?), piti saada jotain virkattavaa. Piti saada valmista nopeasti; nappasin siis käsiini virkkuukoukun numeroa 10, ja trikookudetta. Aloin hommiin. Ensin oli tarkoitus tehdä semmonen hieno pitsinen matto, mutta kun tätä tiettyä väriä oli vaan semmonen kilon vyyhti, niin jotta olisin saanut maton riittämään, piti hiukka soveltaa. No, minulla oli toisenväristä tirkookudetta olemassa, ja olipa minulla tavan lakanasta tehtiltua kudetta myös. Valkkasin värin takia sitä tavallista. Piti tehdä hieno raidaillinen. Mutta. se tavan kude olikin sen verran ohuempaa, et sen huomasi heti valmiissa pinnassa. Lisäksi siitä irtos pientä langanpätkää hirveesti. En tykänny, joten otin ja purin koko homman. Sit Alotin uudestaan. Tällä kertaa unohdin kaikki pitsijutut, virkkasin vaan perus pyörylää. Ja sit se tapahtu. NAPS! Koukku otti ja katkes. No, piti punnita vaihtoehtoja: ostanko uuden(mullon tuo koukku ollut ainakin 5-6 vuotta, ja nyt virkkasin sillä ekaa kertaa ikinä), vai yritänkö ehjätä tuon ja kattoo jos saisin Tän Yhden Tekeleen valmiiksi ENNENKUIN se hajoaa taas. Lähdinpä siis koluamaan kaappeja. Löysin: Mustaa ilmastointiteippiä, ja superpikaliimaa(tai jotain semmosta, isolla luki super). pistin molempia. Ja eikun jatkamaan. Sit huomasin et se pahalaisen kilon jötikkä sitä kudetta loppuu ihan just. Otin sit kaveriksi toista trikookudetta. Uusi oli aiempaa ohuempaa, en antanut sen häiritä. tai no, osittain ohuempaa, tää ensimmäinen kun oheni välillä ohuen villalangan paksuiseksi. virkkasin ensin yhden kerroksen tuolla uudella, sit vielä yhden kerroksen vanhalla. sit se loppu, se vanhempi kude. Sit jatkoin sillä toisella kuteella niin pitkälle ku siitä kerästä riitti. Sitten huomasin et siitä Valmiista Tekeleestä reunat kääntyy ylöspäin. Keksin kastella ja pingottaa sen. Paljonpa siitäkin tiesin, se alkuperäinen kudehan päästi väriä, ja värjäs sen toisen värin... ainakin osittain. eikä se reuna muuttunu siitä miskikään. PÖH. mutta kiva siitä silti tuli. Ja mikä siitä tuli? No matto tietenkin!

Ja siis väreiltäänhän tuo matto on Ruskea ja valkoinen(tosin tuo sisin raita on ehkä hento lilahtavan ruskehtavan valkoinen). Halkaisijaltaan 71 senttiä. Mut kiva silti. Vaikka onkin liian pieni. Pitänee virkata toinen kaveriksi?

ja sit vähän muuta. Mitähän tässä kuvassa vois tapahtua?


No tätä!

(mamma on toosi freesinä taas...)
Keskimmäinen lapsi katseli päivänä eräänä, kun otin puikot irti eräästä tekeleestä ja purin koko höskän. Kysy sitten miksi hän ei saa neuloa. Mietin hetken, mulla oli 6mm puikot ja Ilona nimistä lankaa. Totesin et kokeillaas, tuu syliin istumaan. loin parikymmentä silmukkaa ja aloin neuvoa käsistä pitäen. Ja sit se teki sen. Se neuloi! Toki autoin pitämään puikoista kiinni, eikä se lankakaan tahtonut oikein pienessä etusormessa pysyä(saati ne silmukat puikolla jollen olisi pitänyt kiinni), joten äiskän etusormi autto vähän siinäkin. Mutta silti! Mun neljävuotias ipana naulo yhden kokonaisen kerroksen! <3